Lojaali puurtaja vai hyvä tyyppi? Tapaustutkimus projektityöstä

Tapaustutkimus käsittelee Sotainvalidien Veljesliiton avustajatoiminnan projektihenkilöstön kokemuksia projektiluonteisesta työstä sekä odotuksia työnantajaa ja työtä kohtaan. Tutkimuksen viitekehyksenä oli psykologinen sopimus suomalaisessa työelämäkontekstissa jaoteltuna vanhaan ja uuteen psykologiseen sopimukseen. Keskeinen näkökulma oli työllistyvyys, joka voidaan nähdä uuden psykologisen sopimuksen keskeisenä teesinä. Sotainvalidien Veljesliiton avustajatoiminta on alkanut vuonna 1998 ja menossa on viides hankekausi. Aluehankkeita on yhteensä 16. Avustajatoiminnan tarkoituksena on tuottaa omalle jäsenistölle kotiin vietäviä palveluja sekä työllistää pitkäaikaistyöttömiä. Toiminta on siis vanhuspalvelujen tuottamista kuin myös välityömarkkinoilla toimimista. Hankkeita rahoittavat Veljesliiton lisäksi ELY-keskukset, TE-toimistot sekä kunnat. Tutkimus tehtiin poikkileikkaus- ja kokonaistutkimuksena sähköisen kyselyn avulla joulukuussa 2014. Kyselyn ajankohtana projektihenkilöstöä oli yhteensä 39 eri puolilla Suomea. Kyselyyn vastasi 34 työntekijää vastausprosentin ollessa 87. Kysymykset oli mukailtu Tilastokeskuksen työolo-tutkimuksesta ja Työelämä tänään-tutkimuksesta. Kysely sisälsi valinta- ja avoimia kysymyksiä. Tutkimus oli kuvaileva ja aineisto analysoitiin frekvenssien, ristiintaulukoinnin ja määrällisen sisällönanalyysin avulla. Lisäksi tapaustutkimusaineistoa vertailtiin jonkin verran viimeisimpään Tilas-tokeskuksen työolotutkimukseen 2013. Tutkimuskysymykset olivat: mistä koostuu työn mielekkyys projektityössä, onko projektityöntekijöillä vallalla vanha vai uusi psykologinen sopimus, onko sopimuksessa eroja nuoremmilla ja vanhemmilla työntekijöillä ja mitä odotuksia työntekijöillä on työnantajaa ja mahdollista uutta työtä kohtaan. Projektityöntekijät kokivat työnsä mielekkääksi ja omaavansa paljon vaikutusmahdollisuuksia. Projektityön haasteena olleista epävarmuuden ja muutoksen sekä eri sidosryhmien intressien yhteensovittamisen haasteista selvittiin, koska työssä koettiin vapautta, autonomiaa sekä oman työn kehittämisen mahdollisuuksia. Vanhan ja uuden psykologisen sopimuksen elementtejä oli löydettävissä. Vanhemmilla työntekijöillä löytyi enemmän vanhan sopimuksen mukaista sitoutumista työpaikkaan. Nuoremmilla työntekijöillä oli uuden psykologisen sopimuksen mukaisesti tärkeämpää kehittyminen ja kehittymismahdollisuudet sekä heillä oli myös työpaikan vaihtohalukkuutta vanhempiin työtekijöihin nähden enemmän. Odotukset työnantajaa ja mahdollista uutta työtä kohtaan olivat maltillisia. Omaa työtä arvostettiin ja siihen toivottiin jatkuvuutta. Tapaustutkimuksen valossa uuden psykologisen sopimuksen lupaus työllistyvyydestä ei näytä toteutuvan. Työntekijöillä ei ollut vahvaa luottamusta mahdollisuuksiin hankkia uutta työtä projektityön päättymisen jälkeen. Kyselyn ajankohtana oleva taloustilanne toki vaikuttaa tuloksiin omalta osaltaan