The Satirical Autocrats: Political humour in the Finnish public sphere

Poliittista huumoria 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen Suomessa käsittelevän tutkimuksen tapausesimerkkinä on satiirisarja Itse valtiaat. Sarja ja sen kaltaiset poliittiset viihdeohjelmat ovat osa politiikan julkisuuden viihteellistymiseksi kutsuttua ilmiökenttää. Politiikan käsittely huumorin keinoin ei ole uutta, mutta politiikkaan ja poliitikkoihin liittyvät viihteelliset ohjelmasisällöt ja politiikkaa koskevat humoristiset käsittelytavat ovat muutaman viimeisen vuosikymmenen aikana yleistyneet mediassa. Politiikan ja huumorin suhteet voivat kuitenkin artikuloitua monin eri tavoin, eikä poliittista huumoria voi lähtökohtaisesti luokitella esimerkiksi yhteiskuntajärjestystä yllä pitäväksi tai horjuttavaksi ilmiöksi. Poliittisen viihteen ja siitä käytävän yhteiskunnallisen keskustelun tutkiminen lisää tietoa poliittisesta kulttuurista. Tutkimuksen keskeinen kysymys on, miten Itse valtiaat ja siitä käytävä julkinen keskustelu osallistuvat politiikkaa koskevien kulttuuristen käsitysten tuottamiseen. Tutkimus paikantuu erityisesti mediakulttuurin tutkimuskenttään, joskin siinä on hyödynnetty myös muiden tieteenalojen keskusteluja ja tutkimuksia. Pioneeriluonteensa vuoksi tutkimus tuottaa uudenlaisia näkökulmia poliittisen viestinnän tutkimiseen. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys on muodostettu yhdistämällä sosiaalitieteellistä huumorin tutkimusta, julkisuusteoreettista tutkimusta, populaarikulttuurin poliittisten ulottuvuuksien tutkimusta sekä kulttuuriseen kansalaisuuteen kohdistuvaa tutkimusta. Tutkimuksessa nojaudutaan laajaan politiikka-, julkisuus-, ja kansalaisuuskäsitykseen, mikä ilmenee siinä, että tutkimuksessa lähdetään liikkeelle ajatuksesta, jonka mukaan poliittisten viihdeohjelmien seuraaminen, politiikkaa käsittelevien uutisten lukeminen, osallistuminen politiikkaa käsitteleviin verkkokyselyihin sekä politiikasta keskusteleminen ovat kaikki paitsi populaarikulttuuriin myös politiikkaan liittyviä arjen käytäntöjä ja siten myös merkityksellisiä kansalaisena olemisen ja kansalaisuuden tekemisen muotoja. Tutkimus on laadullinen empiirinen tutkimus. Sen aineisto koostuu Itse valtiaista, poliittisesta huumorista suomalaisissa sanoma- ja iltapäivälehdissä käydystä keskustelusta sekä Ilta-Sanomien kotisivuilla julkaisusta lukijakyselystä. Aineistokokonaisuus I sisältää Itse valtiaat -sarjan pohjalta tuotetut DVD-kokoelmat, joihin sisältyy yhteensä 77 jaksoa, erikoisjaksoa tai televisioelokuvaa. Aineistokokonaisuus II koostuu Helsingin Sanomissa, Turun Sanomissa, Ilta-Sanomissa ja Iltalehdessä aikavälillä 1.–31.3.2004 julkaistuista 76 lehtileikkeestä, joissa käsitellään Itse valtiaita tai poliittista huumoria. Tarkastelun aikaväli on valikoitu sillä perusteella, että kokoomuksen puheenjohtaja Ville Itälä esitti maaliskuun 2004 alussa tapahtuneen eronsa yhteydessä Itse valtiaiden vaikuttaneen hänen edellytyksiinsä jatkaa puolueen johdossa. Aineistokokonaisuus III koostuu Ilta-Sanomien kotisivuilla Itälän eroilmoituksen jälkeen julkaisemasta kyselystä, johon sisältyy 8 490 osallistujien antamaa ääntä sekä 442 lukijoiden jättämää kommenttia. Keskeinen analyysimenetelmä tutkimuksessa on diskurssianalyysi. Menetelmää on sovellettu eri aineistokokonaisuuksien analyysiin keskenään vaihtelevin tavoin. Aineistokokonaisuuden I kohdalla toistuvat seuraavat koomisuuden tuottamisen tavat: karnevalisoitu ruumiillisuus, kulttuuriset referenssit, poliittiset teemat sekä vallan konkretisointi. Aineistokokonaisuuden II kohdalla diskurssianalyyttista otetta on käytetty muodostamaan poliittista viihdettä koskevia diskursseja suomalaisessa julkisuudessa. Tuloksena on muodostettu neljä diskurssia: median vaikutusvalta, epäkelpo maskuliinisuus, henkilöitynyt politiikka sekä suomalainen maku. Aineistokokonaisuuden III kohdalla on tunnistettu viisi kyselyyn vastanneiden käyttämää diskurssia, jotka ovat neuvotteleminen median vaikutuksesta, yksilön vastuun korostaminen, realistisuuden arviointi, median puolueellisuus ja yhteiskunnalliset kannanotot. Tutkimuksessa kiinnitetään huomiota myös siihen, kuinka kulttuuriset jäsennykset kiertävät mediasta toiseen. Analyysin perusteella kaikkia kolmea aineistokokonaisuutta yhdistää kolme juonnetta, jotka samalla läpäisevät aineiston kokonaisuudessaan. Ensinnäkin aineistoja yhdistää se, että niissä politiikkaa jäsennetään yksilöllistymisen korostumisen kautta. Toiseksi aineistoja yhdistää se, että ne tuovat esille tunnesääntöjen merkityksen poliittisen viihteen kehyksessä. Kolmanneksi tutkimus osoittaa sukupuolen merkityksen politiikassa: politiikka näyttäytyy kaikissa aineistokokonaisuuksissa miesten lajiksi. Siinä missä yksilöllistymistä ja emotionalisoitumista voi pitää länsimaisten myöhäismodernien yhteiskuntien ominaispiirteinä, on yllättävää, kuinka sukupuolistuneella tavalla politiikasta ja poliittisesta viihteestä keskustellaan 2000-luvun alun Suomessa. Niin poliittinen huumori kuin siitä käytävä keskustelu sosiaalistavat kansalaisia tietynlaisiin politiikkaa koskeviin ajattelu- ja toimintatapoihin sekä vahvistavat, haastavat ja marginalisoivat erilaisia politiikkaan liittyviä diskursseja. Tutkimuksen perusteella sekä Itse valtiaissa että poliittisesta huumorista käytävässä keskustelussa vahvistetaan diskursiivista käsitystä, jonka mukaan politiikka on nimenomaan parlamentaarista politiikkaa – siitäkin huolimatta, että aineiston perusteella poliittisen huumorin yhteydessä puhutaan varsin vähän varsinaisista politiikan sisällöistä. Samalla tuotetaan sellaista kansalaisten suhdetta politiikkaan, jossa politiikan katsotaan niveltyvän kansallisvaltioon liittyvään poliittiseen järjestelmään. Tutkimus osoittaa, että poliittinen viihde ja siitä käytävä keskustelu eivät tuota vain kulttuurista kansalaisuutta, vaan myös poliittista kansalaisuutta. Tutkimuksen keskeisimmän tuloksen voi kiteyttää seuraavasti: Huumori ei ole irrallaan politiikasta, vaan niveltyy monin tavoin osaksi poliittista järjestelmää.The research explores political humour in Finland at the beginning of the 21st century and uses the satirical television series The Autocrats as a case example. The series as well as other political entertainment programmes are part of a phenomenon which is identified as the entertainmentalization of politics. The processing of politics with the means of humour is nothing new, yet politics and politicians are increasingly explored in light of entertainment and humorous means of addressing political issues have become more frequent during the past decades. However, the relations between politics and humour may be articulated in different ways, and political humour should not be fundamentally labelled either as a way to maintain the status quo or as a way to undermine the prevailing social order. Examining political entertainment and related public debate deepens our understanding of political culture. The key research question of this study is how The Autocrats and related public debates participate in the production of the cultural conceptions of politics. The research is particularly located in the field of media culture, yet it also employs studies and debates from other disciplines. Due to its pioneering nature, it produces novel viewpoints for the study on political communication. Its theoretical framework is formed by combining social scientific studies on humour, academic debates on the public sphere, previous research on the political aspects of popular culture as well as explorations into cultural citizenship. The research draws on wide conceptualizations of politics, the public sphere and citizenship. This becomes evident as the research has as its point of departure the view that watching political entertainment, reading news which features political topics, engaging in online polls dealing with politics as well as discussing politics are all everyday practices that not only relate to popular culture but also to politics – hence they are meaningful forms of being and doing from the perspective of citizenship. The research is a qualitative empirical study. Its research data consists of The Autocrats, the articles addressing political humour which have been published in Finnish afternoon papers and newspapers, and an online poll for readers published by the Ilta-Sanomat magazine. The first set of data comprises DVD collections that are based on the series The Autocrats. The collections include 77 episodes, special episodes or televised movies. The second set of data includes 76 newspaper articles that address The Autocrats or political humour and that have been published in the Finnish magazines Helsingin Sanomat, Turun Sanomat, Ilta-Sanomat and Iltalehti between the 1st of March and the 31st of March 2004. The reason for focusing on that particular period is that in March 2004 Ville Itälä - the then leader of the coalition party – resigned, accusing The Autocrats of ruining his credibility as a party leader. The third data set consists of a survey which was published online by the Finnish magazine Ilta-Sanomat after Itälä’s resignation. The survey generated a total of 8,490 votes from the readers; the readers also left 442 comments online. The main method of analysis is discourse analysis. This method has been applied to each data set in slightly different ways. As a result of analysing the first set of data, the following ways in which the comic was produced are identified: carnevalesque embodiment, cultural references, political themes and the concretization of power. When analyzing the second set of data, discourse analysis has provided a means to identify what kind of discourses on political entertainment circulate in the Finnish public sphere. The four discourses are: the influence of media, failures in performing masculinity successfully, the personification of politics and Finnish taste. As a result of analysing the third set of data, the following five discourses – used by the readers who participated in the poll, were formed: negotiations about media effect, emphasizing the responsibility of the individual, assessing truthfulness, media as biased and social commentary. Attention has also been paid to the ways in which cultural categorizations circulate from medium to medium. On the basis of the analysis, there are three distinct features that are common to the three data sets. Those features thus run through all the research data. Firstly, the distinct sets of data are connected with each other by the way in which politics is imagined through emphasizing individualism. Secondly, a common feature to all the data sets is that they highlight the importance of feeling rules in the realm of political entertainment. Thirdly, the research points out the significance of gender in politics: Politics appears as a manly thing in every dataset. Whereas individualization and emotionalism are widespread features of the late-modern Western societies, it is surprising to see the extent to which debates on politics is gendered in 21st century Finland. Both political humour and social debates on the topic socialize citizens into certain ways of conceptualizing and engaging with politics; they also strengthen, challenge and marginalize different political discourses. On the basis of this study, both The Autocrats and related public debate renew discursive ideas of politics as primarily parliamentary politics – even though the actual content of politics is rarely addressed in the data. At the same time, the data generates a particular relationship, where politics relates to such a political system that is limited to the existence of a nation state only, between the citizens and politics. The study concludes that political entertainment and related debates do not only produce cultural citizenship but also political citizenship. The main result of this study can be highlighted as the following: Humour is not detached from politics, but rather is articulated in many ways as part of the political system