Tutkiva tiedekerho : kehittämistutkimus tiedekerhomateriaalista

Tässä tutkimuksessa oli tarkoitus kehittää uutta tiedekerhomateriaalia. Tiedekerholla tarkoitettiin säännöllistä vapaa-ajantoimintaa lapsille ja nuorille, jonka tavoitteena on tutkia ympäröivää maailmaa ja herättää kiinnostusta tieteiden harrastamiseen ja oppimiseen. Opetus- ja kulttuuriministeriö on asettanut Suomelle tavoitteeksi kehittyä tiedekasvatuksessa maailman kärkeen vuoteen 2020 mennessä, joten tiedekasvatukseen liittyvälle tutkimukselle on tarvetta. Tutkimus oli kehittämistutkimus, jossa tarkoituksena on kehittää jotakin uutta, testata sitä käytännössä ja kehittää sitä saatujen kokemusten perusteella edelleen. Kehittämistutkimuksen vahvuus kasvatusalalla on siitä saatavat tulokset, jotka ovat suoraan käytettävissä kentällä. Kehitettävän tiedekerhomateriaalin pohjaksi valittiin tutkivan oppimisen -malli, jossa työskentely jäljittelee tieteellistä tutkimuksen tekoa. Kouluun suunniteltua mallia sovellettiin kerhotoimintaan sopivaksi ja sen pohjalta kehitettiin kolmen kerhokerran mittainen esimerkkimateriaali energiakerhoon. Materiaalia testattiin osana Tampereen LUMATE-keskuksen toimintaa järjestetyissä kolmessa tiedekerhossa, joissa ohjaajana toimi tutkimuksen tekijä. Kerholaiset olivat 2. 6.-luokkalaisia. Materiaalin toimivuutta selvitettiin kolmesta näkökulmasta. Ensimmäisenä selvitettiin, kuinka kerholaiset kokivat tutkivan tiedekerhon eli, kuinka he viihtyivät kerhossa, oliko heillä mukavaa ja haluaisivatko he osallistua kyseisen kaltaiseen kerhoon uudelleen. Toiseksi selvitettiin innostiko tutkiva toiminta tiedekerhossa oppimaan. Tästä saatiin viitteitä muun muassa selvittämällä kerholaisten energiakäsityksen kehittymistä kerhon aikana. Kolmanneksi selvitettiin kerholaisten mielipidettä tutkivan tiedekerhon toimintatavoista. Tästä saatujen tulosten pohjalta materiaali pyrittiin kehittämään entistä paremmaksi. Aineistoa kerättiin videoimalla kerhot sekä keräämällä kerholaisilta ennakkotietoja ilmoittautumisen yhteydessä ja palautetta kerhosta kerhojen jälkeen täytetyllä jälkikyselyllä. Saadut tulokset olivat lupaavia. Kaikki kerholaiset viihtyivät kerhossa ja olivat innokkaita osallistumaan uudelleen tutkivaan tiedekerhoon. Kaikki kerholaiset kokivat myös oppineensa jotakin energiasta kerhon aikana. Oppiminen kuitenkin koettiin erilaiseksi kuin koulussa, mikä on positiivista, koska oppiminen ei ole yhtä tärkeää kerhossa, joka on kerholaisille vapaa-ajantoimintaa. Kerho onnistui muissakin sille asetetuissa tavoitteissa, joita saatiin perusopetuksen opetussuunnitelman perusteista sekä laatukriteereistä. Näistä saatuja tavoitteita oli muun muassa onnistumisen ja osallisuuden kokemusten tarjoaminen. Osallisuuden lisääminen jäi tuloksissa heikoimmin saavutetuksi kerhon lyhyen keston vuoksi. Pidemmässä kerhossa kerholaiset olisivat päässeet enemmän vaikuttamaan kerhosisätöihin, mutta jo kolmen kerran mittaisessa kerhossa kaikki kerholaiset kokivat saaneensa vaikuttaa kehosisältöihin edes vähän. Kehitetty materiaali ei tarjoa valmista käsikirjoitusta, vaan pohjan, jonka päälle tiedekerhoa voidaan lähteä kehittämään yhdessä kerholaisten kanssa. Materiaalin on liitetty myös tiivistetysti tiedekerhon ohjaajalle oleelliset teoreettiset tiedot muun muassa kerhopedagogiikasta. Tärkeimpänä ideana tutkivassa tiedekerhossa on lasten ja nuorten aktivointi ohjaamaan itse omaa tutkimusprosessia. Saatujen tulosten perusteella voidaan todeta, että itsenäinen tutkiva toiminta oli kerholaisten mielestä mukavaa ja he halusivat osallistua samankaltaiseen kerhoon uudelleen