Perheväkivallan tunnistaminen, siihen puuttuminen ja työntekijän toiminta perheväkivaltatilanteessa

Pro gradu-tutkielman ensimmäinen osa on julkaisuharkintaan lähetetty tieteellinen artikkeli: Peräaho H, Leppäkoski T, Koivisto A-M, Kylmä J & Paavilainen E. 2015. Perheväkivallan tunnistaminen ja siihen puuttuminen sairaalassa: onko täydennyskoulutuksella merkitystä. Tutkimuksen tarkoitus on kuvata sairaanhoitopiirin työntekijöiden valmiuksia tunnistaa perheväkivaltaa ja puuttua siihen. Tarkoituksena on myös kuvata työntekijöiden moniammatillista yhteistyötä ja täydennyskoulutustarpeita perheväkivaltaan liittyen. Aineisto on kerätty kyselylomakkeella sähköisesti. Vastausprosentti on 13.4 % (n=295). Aineiston analysoinnissa on käytetty kvantitatiivisia ja kvalitatiivisia menetelmiä. Vastaajat kokevat perheväkivallan osapuolten tunnistamisen ja väkivaltaan puuttumisen vaikeana. Vain viidenneksellä vastaajista on käytössä toimintamalli perheväkivaltaan puuttumiseksi ja reilu kolmannes tekee yhteistyötä muiden auttajatahojen kanssa perheväkivallan osapuolten auttamiseksi. Vastaajilla, jotka eivät ole osallistuneet työnantajan järjestämään täydennyskoulutukseen, on heikommat valmiudet tunnistaa ja puuttua perheväkivaltaan, he tekevät vähemmän yhteistyötä muiden auttajatahojen kanssa ja ovat harvemmin tietoisia yhteisestä toimintamallista. Pro gradu-tutkielman toisen osan muodostaa tutkimuksen kyselylomakkeen avoimien vastauksien ja perusteluiden analyysi. Perheväkivallan tunnistamisessa on merkitystä mm. potilaan käyttäytymisen havainnoimisella, hoitosuhteessa tapahtuvalla vuorovaikutuksella, perheväkivallan ulkoisten merkkien havainnoimisella sekä työntekijän aktiivisuudella, kokemuksella ja intuitiolla. Perheväkivallan tunnistamista vaikeuttaa potilaan toiminta asian salaamiseksi sekä perheväkivallan haasteellisuus ilmiönä. Myös perheväkivaltaan puuttumista vaikeuttavat potilaasta johtuvat syyt ja lisäksi työntekijän ammattitaidon puute. Kun perheväkivallan puuttumisen toimintamallia käytetään, se auttaa tekemään yhteistyötä ja organisoimaan perheväkivaltatyön tekemistä. Työntekijöiden keskeiset yhteistyötahot perheväkivaltatilanteessa ovat sosiaalityöntekijä ja poliisi. ENGLISH SUMMARY The first part of this Master’s thesis consists of a research article which has been sent for publication consideration: Peräaho H, Leppäkoski T, Koivisto A-M, Kylmä J & Paavilainen E. 2015. Identifying and intervening in domestic violence: does an updating education matter? The purpose of this study is to describe the skills of the healthcare staff in identifying and intervening in domestic violence in a district hospital. Also the multi-professional collaboration and the needs of education of the staff were studied. Information was collected by an electronic query. Response rate was 13.4 %. The data was analyzed using both quantitative and qualitative methods. The respondents find both identifying and intervening in domestic violence difficult. One fifth of the respondents uses hospital districts guideline of intervening in domestic violence. One third of the respondents collaborates with different supporting authorities when meeting the victim or the perpetrator of domestic violence. The respondents who had not been participated in updating education arranged by the employer, had lower ability to identify and intervene in domestic violence, to perform multi-professional collaboration and to pursue the districts guideline of intervening in domestic violence. Updating education effects in the staff’s ability to provide adequate care to the patients suffering from domestic violence. It is justified to arrange updating education systematically also in the future. The second part of the Master’s thesis consists of the analysis of the questionnaires open answers and arguments. Interaction with the patient, observing the patients behavior and external signs of violence and staff member’s activity, experience and intuition have existent significance in identifying domestic violence. The difficulties in identifying the domestic violence are often due to patient’s actions to hide the violent experiences and the challenges that this phenomenon holds. The intervention in domestic violence is often complicated by the patient but also because the staff is lacking competence in dealing with it. When the guideline of intervening in domestic violence is used, it helps the staff to collaborate and organize the work concerning the victims and the perpetrators of the domestic violence. The respondents co-operate most commonly with social workers and police officers