Tutkimustiedon merkitys korkeakoulutusmääriä koskevassa päätöksenteossa Suomessa

Tutkielmassa tarkastellaan koulutusmääristä, erityisesti korkeakoulutusmääristä päättämistä Suomessa ja sitä, mikä merkitys tutkimustiedolla on päätöksentekoprosessissa. Verrattuna moneen muuhun maahan, Suomessa koulutustarjonta määritellään melko keskusjohtoisesti. Tavoitteena on mitoittaa koulutustarjonta siten, että se vastaisi mahdollisimman hyvin työvoiman kysyntää pitkällä aikavälillä. Päätöksenteon tueksi tehdään ennakoivia laskelmia työmarkkinoiden kehityksestä ja koulutustarpeesta. Tutkimuksessani mielenkiinnon kohteena on laskelmien ja muun tieteellisen tiedon rooli päätöksentekoprosessissa. Tutkimus on luonteeltaan laadullinen ja siinä hyödynnetään menetelmänä sisällönanalyysiä. Käsitteellisellä tasolla työ pohjautuu päätöksenteon teoreettisiin malleihin, joita peilataan tutkimusaineistosta nouseviin havaintoihin. Aineistona on käytetty kirjallista esitystä koulutusmääristä sekä lukuisten päätöksentekoprosessiin osallistuvien tahojen tuottamia, kyseistä esitystä koskevia lausuntoja. Aineiston analyysissä lähestymistapa on teoriaohjaava. Tutkimustulokset osoittavat, että korkeakoulutusmääriä koskevassa päätöksenteossa tutkimustiedolla on suhteellisen suuri merkitys. Koulutusmääriä koskevassa esityksessä ja siitä laadituissa lausunnoissa on paljon viittauksia esityksen pohjalla oleviin laskelmiin. Pohjana käytetty tutkimustieto ei kuitenkaan ole kovin laajaa, ja lausunnoissa tutkimustietoa hyödynnetään paikoin valikoivasti omien kantojen perustelemisessa. Loppupäätelmä on se, että korkeakoulutusmääristä päättämistä koskevassa prosessissa tutkimustiedon vaikutuskanavia voitaisiin tarkastella uudelleen. Prosessia voitaisiin todennäköisesti kehittää nykyisestä sellaiseksi, joka mahdollistaisi laaja-alaisemman tietoon perustuvan päätöksenteon