Learning English in Minecraft: a case study on language competences and classroom practices

Pelien avulla oppiminen on ollut suuren mielenkiinnon kohteena viime vuosina. Erityisesti kieltenoppimisen alueella peleiltä on odotettu paljon, ovathan aiemmat tutkimukset osoittaneet pelaamisen määrän ja englannin arvosanojen vahvan yhteyden. Ongelmana on kuitenkin ollut koulussa tapahtuvan muodollisen ja peleissä tapahtuvan epämuodollisen oppimisen yhdistäminen. Lisäksi on epäselvää miten pelit vaikuttavat kielitaitoon. Näiden mekaniikkojen ymmärtäminen on ensiarvoisen tärkeää, jos pelejä halutaan käyttää opetusvälineenä muiden joukossa. Tämän tutkimuksen tarkoitus onkin selvittää pelien opetuskäytön ongelmia sekä tutkia mitä kielitaidon eri osa-alueita pelaaminen harjoittaa. Pelien opetuskäytön tutkimus on verrattain tuore ala ja kenttä sijaitsee usean tieteenalan leikkauspisteessä. Tutkielmassa luodaan kattava silmäys alaan kasvatustieteiden, pelitutkimuksen ja kielentutkimuksen kautta ja sen pohjalta toteutetaan kaksi interventiota lukion englannin kursseilla. Lisäksi työn teoriataustassa paneudutaan kielten yleiseurooppalaiseen viitekehykseen ja sen kuvauksiin kielen kompetensseista. Näiden kuvausten pohjalta kehitettiin kompetensseja kartoittavan kyselytutkimuksen pohjana toimivat väittämät. Tutkimuksessa kuvataan vapaaehtoisena lukion englannin kurssina toteutetut tapaustutkimukset, joiden tarkoituksena on havainnoinnin ja kyselytutkimuksen keinoin selvittää mitä ongelmia pelien hyödyntämiseen liittyy ja mitä kielitaidon osa-alueita opiskelijat pelejä pelatessaan harjoittavat. Pelinä toimii suositun rakentelupeli Minecraftin opetusversio, MinecraftEdu. Kursseilla opiskelijat pelasivat peliä keskenään sekä yhteistyössä norjalaisten oppilaiden kanssa. Tutkimukseen osallistui yhteensä 29 lukioikäistä opiskelijaa. Tutkimuksessa selvisi, että suurimpia haasteita ovat autenttisen kohdekielisen kommunikaatioympäristön tarjoaminen sekä tasapaino ohjatun ja vapaan pelaamisen välillä. Kielitaidon osa-alueista opiskelijat kokivat pelaamisen harjoittaneen pääasiassa kompetensseja, jotka tavanomaisessa kieltenopetuksessa jäävät vähälle huomiolle. Eksistentiaalinen kompetenssi, kyky oppia sekä pragmaattinen kompetenssi erottuivat selvästi opiskelijoiden vastauksissa. Vähemmälle harjoitukselle jäivät oppilaiden näkökulmasta deklaratiivinen tieto, sosiolingvistinen kompetenssi sekä lingvistinen kompetenssi. Tutkimus herättää useita kysymyksiä jatkotutkimukselle. Esimerkiksi eri kompetenssien harjoittelun jakaantuminen pidemmällä aikavälillä vaatii laajempaa ja pidempikestoista tutkimusta. Tutkimus osoitti, että opiskelijat kokivat kyseisen pelin käytön harjoittavan taitoja, joita ei yleensä muodollisen opetuksen piirissä käytetä. Tämän todentaminen laajemmassa tutkimuksessa on tärkeää, jos pelejä halutaan jatkossa käyttää laajemmin kieltenopetuksen tukena