Lastentarhanopettaja liikuntakasvattajana

Liikunta on lapselle ominainen tapa toimia ja oppia (Varhaiskasvatuksen perusteet 2005, 20) ja se on tärkeässä roolissa tämän kehitykselle ollen hyvinvoinnin perusta (Pönkkö & Sääkslahti 2013, 464). Valtakunnallisesti on laadittu kaksi opasta varhaiskasvatuksessa toteutettavan liikunnan puolesta: Varhaiskasvatuksen perusteet (Stakes 2005) ja Varhaiskasvatuksen liikunnan suositukset (Sosiaali- ja terveysministeriö 2005). Oppaat eivät kuitenkaan takaa sitä, että liikuntakasvatusta toteutettaisiin päiväkodeissa. Varhaiskasvattajilla on tässä suuri rooli, sillä heidän tehtävänään on suunnitella päiväkodin toimintaa ja ympäristöä. Lapsille tarjottava toiminta heijastaa mielestäni varhaiskasvattajan käsityksiä, jotka taas vaikuttavat ammatti-identiteettiin. Tutkimuksessani tutkin liikuntakasvatukseen liittyviä käsityksiä ja sen toteuttamista ammatti-identiteetin kautta. Mukana on 15 lastentarhanopettajaa jotka osallistuivat lomakehaastatteluun täyttämällä sen kirjallisesti. Tutkimukseen osallistujat ovat Länsi-Suomesta neljästä (4) erikokoista kunnasta. Analyysimenetelmänä käytän tutkimuksessani sisällönanalyysiä. Liikuntakasvatus tarkoittaa kaikkea liikuntaan liittyvää ilmiötä jolla on kasvatuksellinen periaate (Laakso 2007, 16). Liikuntakasvatusta voi antaa tällöin kuka tahansa ammattikasvattajista liikuntaseuroihin koulutusta katsomatta. Liikuntakasvatuksella on kaksi tärkeää tehtävää: kasvattaminen liikuntaan, eli liikunnallisten elämäntapojen omaksuminen sekä kasvattaminen liikunnan avulla, eli liikunta voi välineellisesti olla mukana kaikessa oppimisessa (Jaakkola 2014, 18). Liikunnan sanotaan kehittävän ihmistä kokonaisvaltaisesti, eli siinä on mukana niin fyysinen, kognitiivinen, psyykkinen kuin sosiaalinen kehitys (Nummenmaa 1996, 11). Liikunnan tärkeyttä ei siis voi vähätellä, sillä se vaikuttaa niin moneen osa-alueeseen. Varhaiskasvatuksen liikunnan suosituksissa (STM 2005, 3) kirjoitetaan, että lapsen tulisi liikkua aktiivisesti kaksi tuntia päivässä ja hänelle tulisi tarjota ohjattua liikuntaa kerran viikossa niin sisällä kuin ulkona. Heidän liikkumisen tulisi olla mahdollisimman omaehtoista (STM 2005, 10-11), eli aikuisen tulisi ympäristöä suunnitellessaan kiinnittää huomionsa esimerkiksi esteiden poistamiseen ja välineiden saatavuuteen (esim. Pönkkö & Sääkslahti 2011, 147; STM 2005, 28). Liikuntaympäristön rakentaminen on varhaiskasvattajan yksi tärkeimmistä tehtävistä, ja hänen tulisi lapsia havainnoimalla kehittää sitä jatkuvasti (Hujala, Puroila, Parrila & Nivala 2007, 56). Vaikka suosituksia ja muita oppaita onkin paljon, mikään ei takaa liikuntakasvatuksen toteutumista päiväkodeissa. Ammatti-identiteetti kehittyy elämänhistorian, tulevaisuuden odotusten ja ammatillisten käsitysten mukaan (Eteläpelto & Vähäsantanen 2010, 26). Nykyään sen ajatellaan olevan epävakaa ja jatkuvasti kehittyvä johtuen työkulttuurin muuttumisesta. Työpaikat ovat yhä enemmän määräaikaisia (Filander 2006, 54), työtavoissa vaaditaan joustavuutta (Julkunen 2007, 18-19) sekä monikulttuurisuutta ja ammatillisien rajojen ylittämistä painotetaan kaikkialla (Vantala & Järvinen 206, 37). Myös lastentarhanopettajan ammatti-identiteettiin vaikuttaa yhteiskunnan muutos, jossa vanhemmat vaativat heiltä yhä enemmän kasvatuksellista päävastuuta ja jossa työnkuva on yhä epävakaampaa "kaikki tekevät kaikkea"-työkulttuurin ansiosta (Karila & Kupila 2010, 67-68). Kupila (2007, 130) toteaa väitöskirjassaan, että identiteetillä on kolme vaikuttavaa ulottuvuutta: persoonallinen, sosiaalinen ja kulttuurinen ulottuvuus. Niiden korostamiseen liittyvät merkitysperspektiivit joihin vaikuttavat niin aiemmat kuin uudet kokemukset tilanteista. Olen sitä mieltä, että se miten liikuntakasvatusta toteutetaan, ammatti-identiteetin ulottuvuudet ovat siinä vahvasti mukana. Tämän takia liikuntakasvatuksen tutkimukseni on yhteydessä ammatti-identiteetin tutkimiseen. Analysoin kirjallisen lomakehaastatteluni sisällönanalyysin tyyliin. Identiteetin kolme ulottuvuutta olivat osittain tutkimukseni kolme teemaa, sillä käytin siinä erityisesti sosiaalisen ja kulttuurisen ulottuvuuden merkityksiä liikuntakasvatukseen. Näiden lisäksi yksi teema oli mukailtu persoonallisesta ulottuvuudesta pohtien erityisesti mikä liikunnan merkitys lastentarhanopettajalle kasvatustyössä. Tutkimuslomakkeen kysymysten avulla etsin alateemoja joiden mukaan muodostin tutkimustulokseni. Liikunnan merkitys nähtiin vastaajien keskuudessa tärkeäksi ja lastentarhanopettajat toteuttavat sitä monipuolisesti. Kehittämisen varaa kuitenkin vielä on, erityisesti liikuntakasvatukseen liittyvän tiedon puolesta. Sosiaaliseen ulottuvuuteen vaikuttavat päiväkodin rakenteelliset tekijät, lapset ja ympäristö. Verkostoja käytetään paljon liikuntakasvatuksen vaihtelevuuden takia. Kulttuuriseen ulottuvuuteen taas vaikuttavat päiväkodin yhteiset käytänteet sisällä ja ulkona liikkumiseen, mutta yhteiskunnalla on myös suuri vaikutus erityisesti uusien tutkimusten ja niistä syntyvien keskustelujen kautta. Lastentarhanopettajat painottavat liikuntakasvatusta paljon, ja oman toiminnan ja päiväkodin kulttuurin kauttaan he pyrkivät edesauttamaan lasten liikkumista niin sisällä kuin ulkona