Sosiaalisen median kohut lastensuojelun työntekijöiden näkökulmasta

Tämän tutkimuksen tarkoituksena on kartoittaa lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden kokemuksia lastensuojeluun liittyvästä julkisuudesta sosiaalisessa mediassa. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää syitä sosiaalisessa mediassa lisääntyvälle asiakkaiden esiintuomalle negatiiviselle julkisuudelle ja tuottaa tietoa siitä, miten se on vaikuttanut työntekijöiden kokemuksiin omasta ammatistaan ja sen tekemisestä. Tutkimuksen teoriaosuudessa tarkastellaan lastensuojelussa tehtävää sosiaalityötä ja huomioidaan auttamiseen liittyviä moraalisia riskitekijöitä. Tämän lisäksi pohditaan teknologiakehityksen haasteita sosiaalityön näkökulmasta ja tarkastellaan erityisesti sosiaalisen median sananvapauden ja vihapuheen rajan haasteellisuutta. Tämän rajan ylittyminen sosiaalisessa mediassa nähdään yhtenä auttamiseen liittyvänä riskinä. Lähestymistapa tutkimukseen on laadullinen. Tiedonkeruutapana on toiminut lastensuojelun sosiaalityöntekijöille laajasti jaettu kirjoituspyyntö, johon saatiin vastauksena kaksi kirjoitusta. Tämän lisäksi aineistoa on täydentänyt neljä teemahaastattelua, joista yksi oli ryhmähaastattelu. Haastattelut on kerätty kolmen kaupungin lastensuojelun työntekijöiltä. Aineisto on analysoitu narratiivisen analyysin teemoittelun keinoin. Tutkimuksen mukaan sosiaalinen media koettiin uutena ilmiönä, joka on tullut jäädäkseen osaksi lastensuojelun sosiaalityötä. Sosiaalisen median suosioon asiakkaiden keskuudessa paikannettiin monenlaisia selitystekijöitä, joista toiset liittyivät oikeuden hakemiseen lastensuojelua vastaan. Oikeutta haettiin epäkohtia ja vääryyden kokemuksia paljastamalla ja yllyttämällä muita ihmisiä ääriajatteluun. Tämän nähtiin lisäävän työntekijöiden häpäisyä ja heihin ja heidän läheisiinsä kohdistuvia uhkailuja. Suosiota selitettiin myös asiakkaiden henkilökohtaisten tarpeiden kautta, joihin kuuluivat muun muassa huomioon ja samaistumiseen liittyvät näkökulmat. Sosiaalisessa mediassa leviävän negatiivisen viestinnän taustalla nähtiin olevan asiakkaiden tarve vaikuttaa lastensuojeluasioihin. Ilmiön koettiin lisäävän kohtaamisen haasteita ja kiusantekoa, asiakkaiden ennakkoluulojen ja pelkojen vahvistumista, avun hakemisen pitkittymistä ja uudenlaisia lieveilmiötä. Ilmiö lisäsi myös työntekijöihin kohdistuvaa negatiivista julkisuutta ja horjutti hetkellisesti heidän perusturvallisuuttaan. Tämän lisäksi yksittäistä työntekijää vastaan kohdistettu viha sosiaalisessa mediassa nähtiin kuormitustekijänä työssä jaksamiselle ja sen vaikutus koski koko työyhteisöä. Kohuista selviytymisessä pidettiin tärkeänä esimiehen roolia, työyhteisön ja perheen tukea, myös asiakkailta saatu positiivinen palaute auttoi jaksamaan työn tekemistä. Sosiaalinen media tulisi nähdä työsuojelullisena asiana ja sen kohtaamiseen kaivattiin ohjeistusta ja koulutusta