Taide ja kulttuuri luovan talouden keskiössä

Tutkielmassa tarkastellaan luovaa taloutta taiteen ja kulttuurin näkökulmasta. Nimensä tutkielma on saanut David Throsbyn laatiman luovan talouden mallin pohjalta. Taide ja kulttuuri ovat mallin keskiössä ja sieltä niiden vaikutus säteilee muihin luovuudesta ammentaviin talouden sektoreihin. Tutkielman tavoitteena on kehittää ymmärrystä taiteesta ja kulttuurista taloudellisina toimialoina osana luovaa taloutta. Taide ja kulttuuri ovat kohdanneet paljon myös poliittista intressiä aina siitä lähtien, kun luovan talouden käsitteestä alettiin puhua. Globaalilla tasolla uskotaan ja toivotaan, että taiteella ja kulttuurilla voisi olla nykyistä suurempi taloudellinen rooli koko kansantalouden näkökulmasta. Taiteen ja kulttuurin taloustiede on kasvattanut merkitystään viime aikoina ja sen parissa on työskennellyt varsin nimekkäitäkin ekonomisteja, mutta se on vielä varsin marginaalinen taloustieteen haara. Talousteoreettisessa osiossa rakennetaan viitekehys sille, miten taiteen ja kulttuurin kysyntä ja tarjonta käyttäytyvät. Sekä tuotannon, että kysynnän muodostumiseen vaikuttaa vahvasti taiteellisen hyödykkeen erityinen luonne. Luvussa perehdytään myös Baumolin kustanustauti -konseptiin, sekä visuaalisten taiteiden erityispiirteisiin. Luova talous käytännön tasolla on erittäin keskittynyttä urbaaniin ympäristöön. Tämä ei ole suoraviivaisin talousteoreettinen tulos, minkä takia luvussa pohditaan agglomeraation syitä ja etuja taidesektorin näkökulmasta. Taidetta ja kulttuuria tuetaan merkittävästi julkisin varoin ja tukea pidetään usein elintärkeänä. Viimeisessä luvussa keskustellaan taiteen julkisesta rahoituksesta nostaen esiin taloustieteelliset argumentit puolesta ja vastaan