Ihmisoikeudet ja valtion omistajaohjaus : ihmisoikeuksien rooli osana valtion omistajaohjausyhtiöiden yhteiskuntavastuuvelvoitteita

Suomalainen perus- ja ihmisoikeusajattelu on muuttunut 1990-luvulta lähtien ja muutoksen syinä ovat olleet erityisesti Suomen liittyminen Euroopan unioniin sekä Euroopan ihmisoikeussopimukseen. Samaan aikaan monikansallisten yhtiöiden vallan ja merkityksen kasvu ohi jopa pienempien valtioiden on aiheuttanut perus- ja ihmisoikeusajattelulle uusia haasteita ja näkökohtia. Tämä perus- ja ihmisoikeusajattelun muutos sekä yhtiöiden yhteiskunnallisen vallan kasvu ovat nostaneet yritysten yhteiskuntavastuun uudeksi trendiksi, joka jatkaa alati kasvamistaan. Tämän työn tarkoituksena on pääosin oikeusdogmatiikan keinoin systematisoida ja tulkita sitä kansallista ja kansainvälistä sääntelyä, jolla valtioita ohjataan yritysomistajina perus- ja ihmisoikeuksien alalla. Ihmisoikeuksia ja muita yritysten yhteiskuntavastuun osa-alueita koskeva kova sääntely on Suomessa toteutettu lähtökohtaisesti perustuslailla (731/1999) ja yleislaeilla kuten tasa-arvo- ja ympäristölainsäädännöllä. Valtion vastuu ihmisoikeusloukkausten ehkäisemisestä ja ihmisoikeuksien toteutumisesta tulee myös esille valtioneuvoston antamissa periaatepäätöksissä, kuten periaatepäätöksissä yhteiskuntavastuusta sekä omistajaohjauksesta. Suomalaiselle oikeuskulttuurille leimallinen tiukka lakisidonnaisuus ei kuitenkaan ole vielä yltänyt valtion omistajaohjauksen ja ihmisoikeudet yhdistävään sääntelyyn, joka painottuu ensisijassa pehmeään sääntelyyn luettaviin periaatepäätöksiin. Yritysten yhteiskuntavastuuvelvoitteista säännellään kansainvälisellä tasolla Suomen nykyistä kansallista sääntelyä yksityiskohtaisemmin. Erityisesti YK:n yrityksiä ja ihmisoikeuksia koskevat ohjaavat periaatteet ovat selventäneet kansainvälistä sääntelyä ja periaatteet asettavat valtioille aikaisempaa pidemmälle käyviä velvoitteita