Valta, valvonta ja kutsumus - mielikuvia lastensuojelutyöstä

Sosiaalityö ja lastensuojelutyö ovat saaneet viime vuosina paljon huomiota mediassa. Erityisen huomion kohteena on ollut vuonna 2012 Helsingissä tapahtunut, kahdeksanvuotiaan tytön kuolemaan johtanut lastensuojelutapaus. Tässä tutkielmassa tarkastelin lastensuojeluun ja lastensuojelutyöntekijöihin liitettyjä mielikuvia analysoimalla Helsingin Sanomien internetpalvelusta kerättyjen uutisartikkelien alle kirjoitettuja kommentteja. Teoreettisena jäsennystyökaluna käytin sosiaalisten representaatioiden lähestymistapaa, joka olettaa mielikuvien rakentuvan sosiaalisesti ja sisältävän aineksia ns. kollektiivisesta tiedosta. Tutkimuskysymykseni on, millaisia mielikuvia lastensuojelutyöstä rakentuu julkisessa keskustelussa. Keräsin Helsingin Sanomien internetpalvelusta vuoden ajalta verkkouutisartikkeleita, joissa käsiteltiin vuonna 2012 tapahtunutta helsinkiläistytön kuolemantapausta ja sen jälkipyykkiä. Analysoin internetuutisia käsitteleviä kommentteja diskurssianalyysillä ja jaottelin kommentteja kategorioihin kommenteissa esiintyvien diskursiivisten käytänteiden mukaan. Kommentoijat selittivät epäonnistunutta lastensuojelutapausta sekä työntekijään ja hänen toimintaansa että järjestelmään ja sen toimintaan liittyvillä selitysmalleilla. Kommentit, jotka käsittelivät työntekijän työasennetta, rakentuivat tulkintani mukaan diskurssiksi, joka kuvaa lastensuojelutyötä kutsumusammattina. Toimivaa lastensuojelujärjestelmää kuvattiin aineistossani valvonta- ja mahdollistajadiskursseilla. Valvontadiskurssi rakentui aineistossa kommenteissa, joissa järjestelmää kritisoitiin siitä, että se antaa virkamiehille liikaa valtaa. Järjestelmän nähtiin olevan osin vastuussa jopa työntekijän työasenteesta, sillä sen kuvattiin vaikuttavan lastensuojelutyön tuloksiin. Mahdollistajadiskurssi muotoutui puolestaan kommenteissa lastensuojelun ongelmallisista reunaehdoista ja joustamattomasta byrokratiasta. Järjestelmän nähtiinkin voivan ongelmattomasti purkaa lastensuojelutyön ongelmallisia reunaehtoja ja työtä hankaloittavia käytänteitä. Tämä tutkielma esittää, että sosiaalityöhön liittyvää imago- ja mielikuvatutkimusta tulisi tehdä myös jatkossa, ja kannustaa ammattilaisia edelleen tuomaan lastensuojelutyön käytänteitä esiin. Erityisesti vaitiolovelvollisuuden laajempi merkitys tulisi tuoda julkisen keskustelun aiheeksi