Suomen perustuslain 20 §:n ympäristöperusoikeus erityisesti vaikuttamismahdollisuuksien näkökulmasta

Suomen perustuslain (731/1999) 20 §:n ympäristöperusoikeussäännöksen ensimmäisen momentin mukaan vastuu luonnosta ja sen monimuotoisuudesta, ympäristöstä ja kulttuuriperinnöstä kuuluu kaikille. Säännöksen toisen momentin mukaan julkisen vallan on pyrittävä turvaamaan jokaiselle oikeus terveelliseen ympäristöön sekä mahdollisuus vaikuttaa elinympäristöään koskevaan päätöksentekoon. Tämän tutkielman tutkimustehtävänä on selvittää, millaisen oikeudellisen velvoitteen 20 §:n toinen momentti erityisesti vaikuttamismahdollisuuksien näkökulmasta antaa julkiselle vallalle. Toisin kuin lain ensimmäisen momentin lähinnä julistuksenomaiseksi tarkoitettu kaikkia koskeva vastuusäännös, toinen momentti sisältää sekä lainsäätäjää että lain soveltajaa velvoittavan perustuslaillisen toimeksiannon. Se antaa näin julkiselle vallalle vahvan oikeudellisen velvoitteen, joka täsmentyy säännöstä muun oikeusnormiston ja kansainvälisten sopimusten kanssa yhdessä tulkittaessa. Tutkielma on ensisijaisesti lainopillinen. Se sisältää myös ympäristö- ja oikeussosiologisia näkökulmia, mutta ei kuitenkaan ole suoranaisesti monitieteinen tutkimus. Muutamalla käytännön esimerkillä tuodaan esiin erilaisia vaikuttamistapoja ja -kanavia ja pohditaan muun muassa niiden vaikuttavuutta. Suomen perustuslaissa näkyy demokraattisen oikeusvaltion malli, jossa tärkeimpiä lähtökohtia ovat perusoikeudet ja demokratian eli kansanvallan periaate. Perustuslain 2 §:ssä säädetty kansanvaltaisuus toteutuu perinteisesti edustuksellisen demokratian puitteissa. Se tarvitsee kuitenkin tänä päivänä rinnalleen uudenlaisia demokraattisia osallistumistapoja; suoraa demokratiaa, tekemisen demokratiaa ja käyttäjädemokratiaa. Koko oikeusjärjestelmämme pohjautuu perusoikeuksiin, joiden kehittymiseen ovat vaikuttaneet niin rakenteelliset, historialliset kuin yhteiskunnallisetkin tekijät. Moni ympäristökiista jäisi syntymättä, jos kaikki osapuolet paremmin kantaisivat ympäristöperusoikeussäännöksen mukaisen vastuunsa luonnosta ja ympäristöstä. Myös vapaaehtoisuuteen perustuva ympäristösovittelu voisi tulevaisuudessa toimia ratkaisevana keinona, ainakin jos se saatetaan osaksi virallisia suunnittelun, päätöksenteon ja muutoksenhaun menettelyjä. Viranomaisten toiminnan tulee olla avointa, jotta ympäristöasioihin vaikuttaminen, erityisesti oikeaan aikaan eli ennen lopullista päätöksen tekemistä, on mahdollista