Early childhood education in Estonia – Contemporary descriptions of the kindergarten practices from the early days to the present

Väitöskirja ”Varhaiskasvatus Virossa. Aikalaiskuvauksia lastentarhatoiminnan alkuajoista nykypäivään” tarkastelee virolaisen lastentarhakulttuurin kehitysprosessia ja historiaa. Tutkimuksen tarkoituksena on tuottaa tietoa yhteiskunnallisten muutosten vaikutuksesta virolaisten lastentarhojen toimintakulttuuriin. Tarkastelu tapahtuu neljänajanjakson kehyksessä, joita ovat kansallisen itsetietoisuuden kehittymisen kausi, itsenäisyyskausi, neuvostokausi ja uudelleenitsenäistymisen kausi. Tutkittava ajanjakso on yli sata vuotta. Tutkimus on kasvatustieteen alaan kuuluva ja luonteeltaan yhteiskunnallis-historiallinen narratiivinen tutkimus. Tutkimusaineisto koostuu pedagogisesta kirjallisuudesta, ohjausasiakirjoista sekä lastentarhojen työntekijöiden haastatteluista ja muistelmista. Tutkimusmetodina on erilaisten historiallisten dokumenttien ja haastatteluaineiston välinen vuoropuhelu. Tutkimus etenee prosessimaisesti. Alkuvaiheen tarkastelu pohjautuu Bronfenbrennerin ekologiseen teoriaan, joka tarkastelee lastentarhakulttuureja mikro-, makro- ja globaalitasoilla. Vygotskyn kulttuurihistoriallisen lähestymistavan kautta tuodaan tutkimukseen historiallista merkityksellisyyttä. Prosessin keskivaiheilla aineistoa systematisoidaan monipuolisuutta painottavan kehysteorian ja siitä johdetun bourdieulaisen näkökulman avulla. Lopuksi aineistoja analysoidaan uudestaan systemaattisesti Bourdieun kenttäteorian ja siitä johdetun johtoajatuksen avulla. Tutkimuksen ensimmäiselle ajanjaksolle 1840–1918 on leimallista kotikasvatus. Aikakaudelle on ominaista maalaismainen kulttuuri, lasten osallistuminen työntekoon ja toisaalta toive leikkiä naapurilasten kanssa. Kotikasvatuksesta kuvastuu isien ja isoisien totisuus, äitien ja isoäitien työkeskeisyys, luonnonläheisyys sekä niin perheen kuin yhteisönkin arvot. Toisella ajanjaksolla1918–1940 alkoi Viron sivistyselämän vahvistuminen, ja eripuolille maata perustettiin lastentarhoja. Viron itsenäiseksi julistautuminen antoi mahdollisuuden oman opetuskulttuurin rakentamiseen kansainvälisiäkokemuksia hyödyntämällä. Vaikuttimena oli kansallis-aatteellinen toimintakulttuuri. Alkunsa saivat lastentarhanopettajien koulutuslaitokset, joissa alettiin järjestää koulutuskursseja ja julkaista opetusmateriaalia. Ensimmäiset maineikkaat lastentarhanopettajat nousivat esiin. Kolmas ajanjakso, Viron sosialistisen neuvostotasavallan aika 1940–1991, alkoi Viron tasavallan miehityksen jälkeen. Alkoi neuvostolastentarhan ja kollektiivisen kasvatuksen aikakausi. Maailmansota katkaisi Viron opettajien yhteistyön länsimaiden kanssa. Neuvostokautena varhaiskasvatuksen lastenhoitolaitos oli yhteiskunnallisen kasvatuksen laitos, jossa etualalla oli valtion tasolta johdettu kommunistisen kasvatuksen ihanne. Opetus- ja kasvatustyö tapahtui Neuvostoliiton opetusministeriön ja Neuvostoliiton terveydenhuoltoministeriön ohjeiden mukaisesti. Lapsikäsityksestä tuli kollektiivisen kasvatuksen arvoja korostava ja kaikkien lasten tuli käydä lastentarhassa. Pedagogiikan kautta pyrittiin vaikuttamaan niin vanhempiin kuin kasvavaan sukupolveen. 1960-lukua luonnehtii perheiden epäluulo neuvostolastentarhaa kohtaan. Useat 50- ja 60-luvuilla syntyneet lapset eivät käyneet lastentarhoissa. 1970-luvulle oli ominaista vahva neuvostopropaganda ja venäjän kielen opetus lastentarhassa. Lapsen kiinnostuksen kohteet, tarpeet ja toiveet jäivät taka-alalle. Ominaista olivat myös tyyppisuunnitelman mukaan rakennetut lastentarhat. Lastentarhanopettajia koulutettiin Leningradin A. I. Herzenin kasvatustieteellisessä instituutissa ja Tallinnassa käynnistyi kasvatustieteen ja psykologian opetus. Neljäs ajanjakso, uudelleen itsenäistymisen aika 1991–2008, oli Viro varhaiskasvatukselle suurien muutosten aikaa. Neuvostoaikaisen kasvatustieteen periaatteista luovuttiin ja lähdettiin ulkomaille opiskelemaan vaihtoehtoisia kasvatustieteitä ja saamaan vaikutuksia niiden toimintakulttuureista. Vaikuttajina olivat Steiner-, Montessori- ja Reggio Emilia -pedagogiikka sekä Hyvä alku -ohjelman menetelmät. Lapsiin kohdistettu opettamisen paine väheni ja lapsi pyrittiin ottamaan huomioon yksilöinä. Toimintakulttuuri lastentarhassa muuttui vapaammaksi ja opettajilla oli mahdollisuus olla luovia kasvatustyössä. Johannes Käisin ajatukset innoittavat jälleen kasvatuksen uudistajia ja tutkijoita Viron kehittyessä 2000-luvun tietoyhteiskunnaksi. Vuonna 1999 julkaistiin Varhaiskasvatuksen valtakunnallinen opetussuunnitelma, jonka perustuu Käisin kasvatustieteellisiin näkemyksiin. Lapsesta lähtevän kasvatuksen paradigman kehittäminen alkoi ja vuoden 2008 valtiollisessa opetusohjelmassa on mainittu yleisopetuksen periaatteen soveltamisesta, jossa erilliset oppiaineet integroidaan toisiinsa. Viron valtiolla on odotuksena uuden sukupolven kansalaiseksi kasvattaminen demokraattisessa kulttuurissa ja virolainen kansankulttuuri on nostettu arvoon. Viron tämän päivän varhaiskasvatuksen suuntaus on kohti integroivaa ja lapsen kiinnostuksen kohteita huomioivaa lapsilähtöistä varhaiskasvatusta.The dissertation "Early childhood education in Estonia – Contemporary descriptions of the kindergarten practices from the early days to the present" explores the development process and history of the Estonian kindergarten culture. The purpose of the study is to provide knowledge of the impacts of societal changes in Estonian kindergarten culture. The research task is approached through a time frame formed by following four periods: The period of the development of national self-awareness, the period of independence, the soviet period, and the period of regaining the independence. The time span under investigation is more than hundred years. The study is underpinned with the discipline of education and it is socio-historical narrative in its nature. The research data consists of pedagogical literature, steering documents, and interviews and memoirs of kindergarten staff. The analyzing method used was a dialogue between historic documents and the interview data. The research proceeds as a process. In the beginning, the focus is based on the ecological theory of Bronfenbrenner, which examines kindergarten cultures in micro-, macro-, and global levels. The cultural-historical approach of Vygotsky enhances the historical relevance of the study. During the mid-stage of the research process, the data was systematized by a stabilizing and versatile frame theory, guided by the Bourdieun perspective. Finally, the data was re-analyzed systematically based on Bourdieu's field theory. The first study period, 1840–1918, was characterized by home upbringing. The rustic culture, children's participation in work and their wish to play with neighboring children were typical for this period. Home upbringing was reflected with the seriousness of fathers and grandfathers, work-orientation of mothers and grandmothers, closeness to nature, as well as family and community values. During the second period, in 1918–1940, the Estonian education culture began to strengthen, and kindergartens were established around the country. The declaration of independence gave Estonia a possibility to construct their own teaching culture by utilizing international experience. Kindergarten teacher training institutions were founded, and the publication of educational materials began. The first renowned educationists emerged, such as Johannes Käis. The third period, the Estonian Soviet Socialist Republic period in 1940–1991, began after the invasion of the Republic of Estonia. It was the beginning of the era of Soviet kindergartens and collective education. World War II cut off the cooperation between Estonian and Western teachers. Education and upbringing were to follow the guidelines of Soviet Ministry of Education and the USSR Ministry of Health, and the communist ideal of education was emphasized. The conception of a child was based on collective values and all of the children were required to attend kindergarten. The intention was to affect both the parents as well as the growing generation through pedagogy. The distrust of the families towards the Soviet kindergarten was strong in 1960s. Several children born in the 50's and 60's did not attend kindergartens. Strong Soviet propaganda and the teaching of Russian language in kindergartens characterized the 1970s. The child's interests, needs and desires were neglected. Kindergartens built by the type plan were majority. Kindergarten teachers were trained in A. I. Herzen Pedagogical Institute of Leningrad and in Tallinn the teaching of Education and Psychology begun. Regaining the independence during the fourth period in 1991–2008, meant major changes to Estonian early childhood education. The soviet education principles were abandoned, and professionals travelled abroad to learn about alternative pedagogies and to learn more of these different pedagogical cultures. Pedagogical influencers can be seen to have been Steiner, Montessori- and Reggio Emilia as well as the methods of the Good Start Program. The pressure of outright teaching of children was decreased, and the child was taken into account as an individual. Kindergarten culture became freer and teachers had an opportunity to be more creative in their educational work. As Estonia developed into an information society of the 21st century, education reformers and researchers became inspired by the ideas of Johannes Käis again. In 1999, national early childhood education curriculum was published and it was based on the educational principles of Käis. The development of the paradigm of child-centered pedagogy began and in 2008, there are mentions in the curriculum of the integration of the different subjects. Estonia has its expectations to raise the new generation in a democratic culture, and the Estonian folk culture is valued again. Today's early childhood education in Estonia is moving towards child-centered early childhood education that takes into account the interests of children