La traduction des idiomes et leur présence dans un dictionnaire bilingue français-finnois : Le cas du roman La petite fille qui aimait trop les allumettes par Gaétan Soucy

Pro gradu -työssäni tutkin ranskankielisten idiomien esiintymistä kaksikielisessä ranska-suomi-sanakirjassa sekä niiden kääntämistä suomeksi. Tutkimukseni tavoitteena on saada osviittaa idiomien määrästä kaksikielisessä sanakirjassa ja tämän tiedon valossa pohtia missä määrin sanakirja voi auttaa idiomien kääntämisessä kielestä toiseen. Työni korpuksena käytän kanadalaisen kirjailijan Gaétan Soucyn romaania La petite fille qui aimait trop les allumettes sekä sen suomennosta Tulitikkutyttö. Työn teoriaosuudessa esittelen idiomin käsitteenä sekä perehdyn lyhyesti idiomien aiheuttamiin haasteisiin niin leksikografian kuin kääntämisenkin näkökulmasta. Idiomit voidaan merkityksensä mukaan jakaa "läpinäkyviin" sekä "läpinäkymättömiin". Läpinäkyvän idiomin merkitys on pääteltävissä sen luomasta kuvasta, kun taas läpinäkymättömän idiomin merkitys jää lukijalleen hämärän peittoon, mikäli se ei ennestään ole tuttu. Kääntäjälle ei kuitenkaan riitä, että hän ymmärtää idiomin merkityksen, vaan hänen on lisäksi pystyttävä välittämään se kohdekielen lukijalle. Lähdekielen idiomi voidaan kääntää kolmella tavalla: kohdekielen idiomilla, parafraasilla tai sanasanaisella käännöksellä. Kääntäjän työtä luonnollisesti helpottaa, mikäli kaksikielinen sanakirja tarjoaa valmiita vastineita lähdekielen idiomeille. Jokaiselle käännösstrategialle on varmasti paikkansa, mutta idiomeja käännettäessä on tärkeää pitää mielessä niiden kuvaannollinen luonne ja pyrkiä säilyttämään se myös käännöksessä. Analyysiosuudessa esittelen tutkimuksen tulokset esimerkkien avulla. Ensimmäiseksi perehdyn korpuksesta poimittujen ranskankielisten idiomien esiintymiseen ja löydettävyyteen niin ranska-suomi-sanakirjassa kuin myös ranskankielisessä idiomien ja sanontojen erikoissanakirjassa. Seuraavaksi analysoin suomentajan tekemiä käännöksiä ja lopuksi vertailen kaksikielisen sanakirjan antamia vastineita ja suomentajan tekemiä käännöksiä keskenään. Lähtökohtainen hypoteesini oli, että idiomien määrä ranska-suomi-sanakirjassa ei olisi riittävä, mikä kuitenkin osoittautui vääräksi. Valtaosalle ranskankielisistä idiomeista löytyi sanakirjasta suomenkielinen vastine, joista jopa puolet oli suomenkielisiä idiomeja. Läpinäkyvien idiomien käännöksissä ei ollut moitittavaa, kun taas kolmannes läpinäkymättömien idiomien käännöksistä ei välittänyt alkuperäistä merkitystä. Näistä suurimmalle osalle löytyy kuitenkin vastine ranska-suomi-sanakirjasta, joten voidaan todeta, että sanakirjan avulla virheelliset käännökset olisivat olleet vältettävissä