Tilintarkastus julkisen ja yksityisen sääntelyn rajapinnassa

Tilintarkastajien rooli on muuttunut merkittävästi Suomen Euroopan unioniin liittymisen jälkeen. Euroopan unionin pyrkimyksenä on yhtenäistää jäsenmaiden tilintarkastusjärjestelmiä, mikä on johtanut myös Suomessa tilintarkastukseen liittyvien velvoitteiden lisääntymiseen. Unionin tilintarkastussääntelyä on uudistettu keväällä 2014, jolloin säädettiin uusi tilintarkastusasetus (N:o 537/2014) ja tilintarkastusdirektiivi (2014/56/EU). Asetus tulee sovellettavaksi kesällä 2016, jolloin myös direktiivin velvoitteiden on oltava implementoituna osaksi kansallista lainsäädäntöä. Keskeisimpiä uudistuksia suomalaiseen tilintarkastusjärjestelmään koituu tilintarkastajiin kohdistettavan valvonnan siirtämisestä viranomaisille sekä tilintarkastajien ilmoitusvelvollisuuden laajentamisesta säännösten ja määräysten vastaisuuteen. Tilintarkastussääntelyn muuttamisesta on annettu kaksi hallituksen esitystä (HE 212/2014 vp & HE 254/2014 vp), joilla on tarkoitus implementoida uudet velvoitteet osaksi kansallista sääntelyä. Muutokset kohdistuvat ensisijaisesti tilintarkastuslakiin (459/2007). Tutkielman tavoitteena on hahmottaa tilintarkastajien muuttuvaa asemaa ja toimintaa yksityisoikeudellisena orgaanina julkisoikeudellisen sääntelyn piirissä. Keskiössä tutkielmassa on tilintarkastajien tehtävien lähentyminen kohti viranomaisten toimintaa, sillä tilintarkastukseen kohdistetaan vastaavia velvoitteita ja edellytyksiä. Tutkielmassa keskitytään erityisesti tilintarkastuksen yhteiskunnallisen merkityksen kasvamiseen ja siitä saatavaan hyötyyn. Tilintarkastuksella voidaan katsoa olevan vaikutusta yleisen edun toteutumiseen ja tilintarkastukseen kohdistetaan paljon odotuksia eri tahoilta. Tarkastelun kohteena tutkielmassa on osaltaan oikeudenalojen jaottelu yksityisoikeuteen sekä julkisoikeuteen, sillä tilintarkastajan sijoittaminen puhtaasti yksityisoikeudelliseksi toimijaksi on hankaloitunut. Tilintarkastuslain uudistuksien yhteydessä on suunniteltu tilintarkastajien tutkintojen yhdistämistä, millä olisi vaikutusta tilintarkastajien toimintaan ja tarkastuksessa huomioitaviin säännöksiin. Tämä osaltaan nousee yhdeksi tutkielman keskeiseksi teemaksi. Tutkielmassa perehdytään lisäksi tilintarkastusjärjestelmän valvontaan sekä tilintarkastajien valvontajärjestelmien suunniteltuun yhdistämiseen. Tarkasteltavaksi tulee osaltaan tilintarkastajien ilmoitusvelvollisuuden pohjalta suorittama valvonta. Selvityksen kohteena ovat myös julkisen vallan ja julkisen tehtävän käsitteiden ongelmallisuus sekä edellytykset joilla julkista valtaa voi käyttää jokin muu taho kuin viranomainen. Oikeusdogmaattisessa tutkielmassa ensisijaisina lähteinä toimivat tilintarkastukseen liittyvä lainsäädäntö sekä hallituksen esitykset muutoksista tilintarkastuslakiin. Keskeisen merkityksen saavat myös oikeuskirjallisuus yksityisen ja julkisen sääntelyn rajapinnasta sekä artikkelit tilintarkastusjärjestelmien eroista yksityisen sektorin ja julkisen sektorin tilintarkastuksessa