Puolustus- ja turvallisuushankinnan salassapito

Puolustus- ja turvallisuushankinnat on otettu osaksi Euroopan unionin sisämarkkinoita säätämällä puolustus- ja turvallisuushankintadirektiivi. Muutos on ollut merkittävä ja tämä on tuonut lisää avoimuutta puolustus- ja turvallisuushankintojen kilpailuttamiselle. Puolustus- ja turvallisuushankintoihin sisältyy kuitenkin merkittävä kansallinen intressi, jonka vuoksi puolustus- ja turvallisuushankintojen kilpailua ei voida aina toteuttaa avoimesti. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan, milloin puolustus- ja turvallisuushankintojen julkisuutta voidaan rajoittaa valtion turvallisuusetuihin vedoten eli mitkä ovat puolustus- ja turvallisuushankinnan yleiseen etuun kuuluvat salassapidon edellytykset. Puolustus- ja turvallisuushankintojen julkisuuden rajoittamista tarkastellaan oikeusdogmaattisesta näkökulmasta. Tämä tarkoittaa, että voimassa olevan oikeuden mukaan selvitetään ovatko salassapidon edellytykset perusteltuja. Puolustus- ja turvallisuushankintojen salassapito määräytyy viranomaisen toiminnasta annetun lain mukaan. Puolustus- ja turvallisuushankintojen salassapidon edellytykset eivät ole täsmällisiä, vaan sisältävät tulkinnanvaraisuutta. Tämän huomaa erityisesti aikaisempien oikeustapausten tarkastelusta, joissa on ollut epäselvyyksiä, voidaanko puolustus- ja turvallisuushankintamenettelyjen soveltamisesta poiketa. Voidaan todeta, että puolustus- ja turvallisuushankintojen salassapidon edellytykset ovat perusteltuja valtion turvallisuuden näkökulmasta. Puolustus- ja turvallisuushankintoja ei aina voida toteuttaa ilman, että valtion turvallisuus vaarantuisi. Toisaalta tietyt tilanteet ovat hyvin tulkinnanvaraisia puolustus- ja turvallisuushankintojen salassapidon osalta, jolloin salassapito saattaa rajoittaa avointa kilpailua ilman, että valtion turvallisuusintressit olisivat uhattuina