Akanvirrasta valtavirtaan – sukupuolinäkökulman valtavirtaistaminen kolmessa suomalaisessa kaupungissa

Tutkielmani tarkastelee sitä, mistä tasa-arvopolitiikassa ja -tutkimuksessa sukupuolen tai sukupuolinäkökulman valtavirtaistamiseksi (gender mainstreaming) nimetty toiminta koostuu toiminnallista tasa-arvotyötä tekevissä kunnissa. Tutkin tätä tarkoitusta varten Laitilan, Oulun ja Vantaan kaupunkien viranhaltijoiden toiminnallista tasa-arvotyötä vuonna 2013. Nämä kunnat osallistuivat Euroopan sosiaalirahaston osarahoittamaan tasa-arvohankkeeseen Valtavirtaistaminen käytäntöön vuosina 2010–12. Tutkielmani käsittelee sitä, miten sukupuolinäkökulman valtavirtaistaminen on havaittavissa samaan tasa-arvohankkeeseen osallistuneissa kunnissa päätöksinä, puheena ja tekoina vuosi hankkeen päättymisen jälkeen. Valtavirtaistaminen on ajassa etenevä kokonaisuus päätöksiä, toimintaa ja keskustelua, joilla luodaan edellytykset tasa-arvotyölle, itse tasa-arvotyö ja lopulta myös se, mitä tuloksiksi määritellään. Tähän kokonaisuuteen liittyy kiinteästi kysymys tasa-arvotoimijoiden sukupuoli- ja tasa-arvokäsityksistä ja siitä, mikä on niiden yhteys kunnan tasa-arvopolitiikkaan ja operationaaliseen tasa-arvotoimintaan. Organisaation ja toimijoiden välillä ei ole vaikutusmekanismia, jossa organisaatiolla olisi kyky tuottaa yhteneviä käsityksiä tai kääntäen mekanismia, jossa toimijayksilöiden käsityksistä muodostuisi organisaation tasa-arvokäsitys ja se, miten organisaatio valtavirtaistaa sukupuolinäkökulmaa. Niiden välillä on kuitenkin yhteyksiä, jännitteitä ja kehityskulkuja, joita voi tutkia. Tutkielmassa on hankekytkennän vuoksi myös tasa-arvohankkeisiin liittyviä näkökulmia. Aineisto koostuu havainnoivien tutkimusvierailujen muistiinpanoista, hankkeen ja kuntien kirjallisista tasa-arvodokumenteista, sähköpostiviesteistä toimijoiden kanssa sekä toimijoiden tasa-arvokäsitysten osalta sähköpostitse saapuneista vastauksista kyselyyn avoimilla kysymyksillä. Tutkimus oli kuntavaltavirtaistamista kehittävää toimintatutkimusta etnografisella lähestymistavalla. Kukin kunta on tasa-arvotyössä omanlaisensa ja valtavirtaistaminen kohtaa monenlaisia haasteita. Niistä keskeinen on virkakunnan käsitys siitä, että sukupuolella ei ole merkitystä ja sukupuolten tasa-arvo on jo toteutunut asiantila. Sukupuolella nähdään kuitenkin olevan merkitystä henkilöstöpoliittisissa kysymyksissä, ja etenkin kuntahenkilöstön naisvaltaisuudella on sekä sisäisiä että ulkoisia vaikutuksia henkilöstössä ja palveluissa. Tämä sallittu sukupuolinäkeminen on valtavirtaistamisen kriittinen piste, jonka ylittäminen saa aikaan edellytyksiä valtavirtaistamiselle. Toimijoiden käsityksistä ja organisaatioiden tasa-arvotyöstä hahmottuu kunnallisen valtavirtaistamisen polku tai kehityskaari, jolla siirrytään sukupuolisokeudesta ja toimimattomuudesta henkilöstöpoliittisen sallitun näkemisen ja toiminnan kautta yhä sukupuolinäkevämmän valtavirtaistamisen alkutaipaleelle. Tämän kehityksen voi esittää sukupuolitietoisuuden ja valtavirtaistamisen etenemisen teoreettisena mallina. Valtavirtaistamisen käsitteen käytössä tulee lisäksi olla kriittinen, sillä kaikki kunnallinen tasa-arvotyö ei ole valtavirtaistamista valtavirtaistamisesta esitettyjen tasa-arvopoliittisten ja akateemisten tutkijoiden määritelmien valossa