Suomalaisen ratsastussanaston alueellinen ja käyttäjäryhmäkohtainen variaatio

Tutkimuksen tavoitteena on tarkastella suomalaista ratsastussanastoa ja sitä, miten sanoja ja ilmauksia muodostetaan ratsastussanastoon ja millaista variaatiota sanaston käytössä on eri ikä- ja käyttäjäryhmissä (aloittelijat, kokeneemmat harrastajat, ammattilaiset) ja eri puolilla Suomea. Tavoitteena on myös laatia sellainen ratsastussanasto määritelmineen, joka tyyliltään sopii asiatekstiin. Alueellisen variaation osalta on tarkoitus selvittää, millaista ratsastussanastoa käytetään hämäläismurteiden, lounaismurteiden, savolaismurteiden ja pohjalaismurteiden alueilla, ja millaista variaatiota näiden alueiden ratsastussanastossa esiintyy. Kyselylomakkeen avulla kerätyssä aineistossa on 62 termiä, joiden yhteyteen vastaajat ovat kirjoittaneet tuntemansa ja käyttämänsä synonyymit kyseisistä termeistä. Tällaisia ilmauksia ovat esimerkiksi karsinasta käytettävä nimitys boksi, suomenhevosen nimitys suokki ja ratsastuskypärää tarkoittava ridakypärä. Tutkimuksessa selvitetään, millaisin keinoin ratsastussanaston sanoja on muodostettu, ja noudattaako ratsastusslangi slangin yleisiä ominaispiirteitä sananmuodostuksen osalta. Ratsastussanastoon saadaan sanoja johtamalla, lainaamalla, typistämällä ja lyhentämällä, sanan vartaloa muuntamalla, ottamalla käyttöön kielessä jo olevia sanoja sekä muodostamalla uusia sanoja ja ilmauksia kielessä jo olemassa olevista aineksista. Kaikille hevosalan termeille on olemassa useita variaatioita, monille jopa useita kymmeniä. Ratsastajan ratsastussanaston käyttö on yleensä sitä värikkäämpää ja monipuolisempaa, mitä kauemmin hän ollut tekemisissä hevosten kanssa. Variaatiota ratsastussanaston käytössä esiintyy sekä ikä- että käyttäjäryhmittäin. Nuoret käyttävät paljon itse muodostamaansa sanastoa, kuten ponski 'poni' ja hepsku 'hevonen'. Vanhemmat ihmiset sen sijaan käyttävät enemmän hevosalan asiatyylistä termistöä. Aloittelijat tuntevat rat-sastusslangia melko vähän, eivätkä osaa nimetä termeille kovinkaan monia vastineita. Ratsastusslangin käyttö käy sitä monipuolisemmaksi, mitä rutinoituneemmasta ratsastajasta on kyse. Alueellisten eroavaisuuksien tutkimus sanaston käytöstä osoittaa, että joidenkin sanojen ja ilmausten käyttö painottuu selkeästi tietylle alueelle, kuten ridata-verbin käyttö pääkaupunkiseudulle. Tutkimus osoittaa myös, että ratsastusslangiin on muodostunut attraktiokeskuksia. Näistä ylivoimaisesti suurimmat ovat muodostuneet sanojen hevonen ja poni ympärille