Kaksoisuhriutumisen kokemuksia ja katteettomia lupauksia. Kokemukset parisuhdeväkivallasta ja ulkopuolisten reaktioista suhteessa valtiollisiin lupauksiin

Tämä kvalitatiivinen tutkimus käsittelee naisten kokemuksia parisuhdeväkivallan uhrina olemisesta ja reaktioista, joita ulkopuoliset ovat kohdistaneet heihin. Tutkimuksen lähtökohta on huoli siitä, että ulkopuolisten reaktiot saattavat joissakin tapauksissa saada aikaan kokemuksia kaksoisuhriutumisesta. Näin ollen selvitän, ovatko ulkopuolisten reaktiot johtaneet kaksoisuhriutumisen kokemuksiin. Lisäksi käsittelen naisten kokemuksia suhteessa valtiollisiin lupauksiin. Tarkoitan näillä lupauksilla ensinnäkin säädöksiin, poliittisiin ohjelmiin ja kansainvälisiin sopimuksiin kirjattuja sitoumuksia valtiollisesta huolenpidosta. Toisekseen viittaan niillä sekä sukupuolisopimukseen että universalismin ideaan, sillä nekin pitävät sisällään kansalaisille luvattuja oikeuksia. Tutkimuksen teoreettinen perusta nojautuu väljästi paitsi sukupuolistuneen väkivallan tutkimukseen myös hyvinvointivaltion ja sen instituutioiden tutkimukseen. Keskeisin päämääräni on tavoittaa, kuvata ja tehdä näkyväksi parisuhdeväkivallan uhreiksi joutuneiden naisten kokemuksia. Tarkastelen naisten kokemuksia eksistentiaalisen fenomenologian tulokulmasta. Tutkimuksen aineisto koostuu kahdeksan (N=8) parisuhdeväkivallan uhriksi joutuneen naisen syvähaastatteluista. Haastattelin kerran jokaista informanttia. Haastattelutaltioinneista muodostui yhteensä 322 sivun laajuinen tekstiaineisto (fontti 11, rivinväli 1,15). Aineisto analysoitiin hyödyntäen Juha Perttulan (1995) Amedeo Giorgin (1985a, 1985b) fenomenologisesta analyysimetodista tekemää sovellusta. Tutkimustulosten mukaan kokemukset väkivallan uhrina olemisesta vaikuttivat useiden naisten elämään paitsi voimakkaasti myös pitkän aikaa. Joissakin tapauksissa ulkopuolisten reaktiot näyttivät johtaneen kaksoisuhriutumisen kokemuksiin. Vaikutti siltä, että valtiolliset lupaukset tulivat lunastetuiksi parhaiten siellä, missä parisuhdeväkivaltaa oltiin totuttu käsittelemään. Naiset kokivat tulleensa autetuiksi erityisesti turvakodeissa, yksilökeskusteluissa ja vertaistukiryhmissä. Vastaavasti lupauksia rikkoutui pääasiassa niissä paikoissa ja niiden henkilöiden vaikutuksesta, joiden toiminta ei fokusoitunut väkivaltaproblematiikkaan. Naiset kokivat kohtaamattomuutta toiveidensa ja erityisesti sosiaaliviranomaisten ja poliisin toiminnan välillä. Näytti siltä, että valtiolliset lupaukset eivät taanneet tasa-arvon toteutumista avun hakemisen ja saamisen suhteen. Tämän tutkimuksen tulosten avulla voidaan ymmärtää parisuhdeväkivallan dynamiikkaa naisten näkökulmasta. Niitä on mahdollista hyödyntää myös parisuhdeväkivallan uhreille kohdennettujen palveluiden suunnitteluun ja kehittämiseen