Persianlahden alueellinen turvallisuuskompleksi Irakin sodan tuottamassa asetelmassa

Tässä tutkimuksessa tarkastellaan Yhdysvaltojen vuonna 2003 Irakiin tekemän hyökkäyksen aiheuttamia muutoksia Persianlahden alueen turvallisuuskompleksiin. Persianlahden alueen turvallisuutta tarkastellaan usein alueen valtioiden muodostaman strategisen tasapainon, Saudi Arabian ja Iranin hallussa olevien ballististen ohjusten muodostaman puolustusjärjestelmien tuottaman turvallisuusdilemman, Persianlahden arabimaiden yhteistyöneuvoston ja näihin liittyvien Yhdysvaltojen ja Iranin politiikan näköalojen muodostamassa kontekstissa. Näissä tarkasteluissa ei huomioida kuitenkaan aluetta turvallisuuskompleksina eikä myöskään niitä tekijöitä, jotka ovat yhteydessä turvallisuuden yhteiskunnallisiin näkökohtiin. Tässä tutkimuksessa ovat huomion kohteena ovat kuitenkin ne uhkatekijät, jotka kohdistuvat eri ryhmittymien ja kansallisuuksien kollektiivisiin identiteetteihin. Tähän pyritään tarkastelemalla Irakin sodan vuoden 2003 jälkeisenä aikana alueella tapahtuneiden turvallisuustilanteiden muutoksiin johtaneita tekijöitä. Tutkimuksessa esitetään kaksi hypoteesia, jotka perustuvat transnationaalisten toimijoiden tuottamiin muutoksiin yhteiskunnallisissa uhkissa. Ääri-ideologioilla ja uskonnollisella lahkolaisuudella on puolestaan ollut merkittävä vaikutus transnationaalisiin toimijoihin. • 1.Yhdysvaltain läsnäolo alueella on vaikuttanut yhteiskunnallisiin uhkahavaintoihin. Tämä käänne on puolestaan muuttanut Persianlahden turvallisuuskompleksin dynamiikkaa Irakin sodan jälkeen. • 2.Ylikansallisten toimijoiden nousu (Al Qaida) Persianlahden alueella on vaikuttanut yhteiskunnallisiin uhkahavaintoihin. Tämä käänne on puolestaan muuttanut Persianlahden turvallisuuskompleksin dynamiikkaa Irakin sodan jälkeen. Näitä hypoteeseja tutkitaan kansainvälisten suhteiden ja sosiologian teorioita hyödyntäen. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys perustuu pääosin Buzanin ja Waeverin (2003) kehittämään alueellisen turvallisuuskompleksin teoriaan. Teoriaan liittyviä käsitteitä ovat muun muassa turvallistaminen, ontologinen turvallisuus ja turvallisuuden yhteiskunnalliset ulottuvuudet. Mainitun lähestymistavan pohjalta tässä tutkimuksessa tutkitaan Persianlahden alueen turvallisuuteen liittyviä kehityskulkuja Irakin sodan jälkeisessä tilanteessa. Tutkimuksen kohteena ovat erityisesti lahkoihin ja yksilöihin kohdistuvat uhkat. Ensimmäisen hypoteesin osalta voidaan todeta, että Iranin johto näki vuonna 2003 alkaneen Yhdysvaltojen läsnäolon alueella uhkaksi Iranille. Koska valtio on shiia–muslimien tärkein turva, sodan mahdollisuus nähtiin uhkaksi myös tälle identiteetille. Tästä johtuen se nähdään yhteiskunnalliseksi uhkaksi. Tutkimukseni mukaan Persianlahden arabimaiden yhteistyöneuvosto on esittänyt, ettei Irakin sota ole ainoastaan eristänyt alueen sunni-muslimeita, vaan, että sen seurausta on myös nykyinen Iranin alueellinen johtoasema ja yhteistyö Nouri al-Malikin johtaman shiialaisen Irakin kanssa. Tämän tilanteen seurauksena shiia- ja sunni–muslimien alueellinen konflikti on laajentunut ja yhteiskunnalliset uhkat ovat kasvaneet. Irakista onkin muodostunut sekä shiia- että sunnivaltioiden taistelukenttä. Kun Persianlahden arabimaiden yhteistyöneuvosto tukee Irakin sunnivähemmistöä, Iran tukee shiiojen muodostamaa enemmistöä. Yleisen käsityksen mukaan Yhdysvaltojen tekemä hyökkäys vuonna 2003 myötävaikutti näiden yhteiskunnallisten uhkien vahvistumiseen sekä Amerikka–vastaisen mielialan kehittymiseen. Toisen hypoteesin osalta voidaan todeta, että Irakin sota sai Al Qaidan suorittamaan terrori-iskuja koko Persianlahden alueella, mutta erityisesti Saudi Arabiassa ja Irakissa. Tutkimuksessa katsotaan, että Yhdysvaltojen liittolainen Saudi Arabia, joka on voimakkaasti sunni-identiteetin leimaama, ei ole Al Qaidan mielestä kyllin islamilainen. Al Qaidan terrori-iskut ovat uhka sekä valtiolle että ihmisille. Sodan jälkeisenä aikana alueellisessa geopolitiikassa ovat lahkolaisuuteen liittyvät konfliktit osa terrorismia, jolloin Al Quida tukee radikaaleja Irakin sunneja, jotka puolestaan tekevät terroritekoja shiiojen johtajia ja tavallisia ihmisiä kohtaan. Tutkimuksen tuloksena voidaan todeta, että alueen turvallisuusdynamiikkaa hallitsevat identiteetteihin kohdistuvat uhkat, erityisesti shiioihin ja sunneihin liittyvinä uskonnollisina ja kansallisina identiteetteinä. Tästä johtuen vuoden 2003 jälkeen muodostunut turvallisuuskompleksi muistuttaa vain vähän aiempia.The study assesses changes in the Persian Gulf security complex following the United States (US) invasion of Iraq in 2003. Security in the Persian Gulf is often discussed in the context of the strategic balance between regional powers, security dilemma such as ballistic missiles defense systems found in Saudi Arabian and Iranian arsenals, the role of the Gulf Cooperation Council (GCC), and related US and Iranian policies in the region. These discussions examine neither the region as a security complex, nor the actors influencing outcomes related to societal aspects of security. This study instead focuses on threats to the collective identities of sects and nationalities. It examines the causes of security changes which occurred in the region since the Iraq War in 2003. Using a hypothesized causal mechanism, two hypotheses are proposed based on changes in the level of societal threats posed by transnational actors influenced by extremist ideology and religious sectarianism: • 1. ‘Direct US presence in the region has affected societal threat perceptions. This shift has in turn altered the dynamics of the Persian Gulf security complex since the Iraq War.’ • 2. ‘The rise of transnational actors (Al Qaeda) in the Persian Gulf region has affected societal threat perceptions. This shift has in turn altered the dynamics of the Persian Gulf security complex since the Iraq War.’ Hypotheses are empirically examined using theoretical perspectives from International Relations (IR) and Sociology. The theoretical framework is largely based on Regional Security Complex Theory, notably articulated by Buzan and Wæver (2003). The theory explores concepts of securitization, politicization, ontological security and societal aspects of security. This study seeks to build on this work by examining security-related developments in the Persian Gulf region since the Iraq War in 2003. Specifically, it examines threats and risks to sects and individuals. It identifies regional threats and enmity patterns and analyzes the causes of sectarian conflict. Regarding the first hypothesized causal mechanism (see above) this study finds that the direct US presence in the region since 2003 was perceived by Iranian leadership as a threat to Iran. Because the state is the main protector of Shia identity, the possibility of war was also perceived a threat to this identity. It is therefore considered a societal threat. This study finds that GCC leaders have argued that not only has the Iraq War isolated Sunnis in the region, it has also brought about Iran’s current dominance as well as an alliance with Shia Iraq under Nouri Al-Maliki. This situation has widened regional conflict between Shia and Sunni and increased societal threats. More importantly, Iraq has become the battlefield of both Shia and Sunni states. While the GCC states support the Sunni minority in Iraq, Iran supports the Shia majority. The common viewpoint is that the US, through their 2003 invasion, facilitated these increased societal threats and associated rise of anti-American sentiments. Regarding the second hypothesized causal mechanism (see above), this study finds that the Iraq War caused Al Qaeda to conduct acts of terror across the Persian Gulf, but particularly in Saudi Arabia and Iraq. The research finds that pro-US Saudi Arabia, which is strongly influenced by its Sunni identity, is not considered sufficiently Islamic by Al Qaeda. Both the state and public are threatened by their acts of terror. Following the war, regional geopolitics have inextricably linked sectarian conflict to terror, with Al Qaeda supporting radical Iraqi Sunnis who conduct acts of terror against both Shia political figures and the public at large. Acts of terror perpetrated by the body-guards of Sunni Tariq Al-Hashemi – the then vice President of Iraq - against Shia political figures are one such an example of this form of societal threats. This study finds that regional security dynamics are now determined by a constellation of identity threats related to perceived sectarian threats on the Shia and Sunni religious and national identities. The security complex which emerged after 2003 bears little resemblance to those of past decades.Väitöskirja on omakustann