Vaikeassa työmarkkina-asemassa olevien näkemykset työllistymisestään ja työelämäosallisuudestaan

Tutkielmassa tarkastellaan vaikeassa työmarkkina-asemassa olevia aikuisia ja heidän omia näkemyksiään omasta työllistymisestään ja työelämäosallisuudestaan. Työelämäosallisuudella tarkoitetaan henkilöiden omia vaikuttamismahdollisuuksia omaan työllistymiseensä ja mahdollisesti ammatilliseen koulutukseen. Tässä tutkielmassa vaikeassa työmarkkina-asemassa olevilla tarkoitetaan työttömiä henkilöitä, joiden työnsaanti on vaikeutunut eri syistä. Syyt voivat olla puutteellinen koulutus tai vanhentunut koulutus, muuttunut työmarkkinatilanne, vajaakuntoisuus, terveydelliset esteet. Pitkäaikaistyöttömyyden kriteerit eivät välttämättä täyty heidän kohdallaan. Suomessa koetun 1990-luvun laman jälkeen, syrjäytymisestä on tehty paljon tutkimuksia. Syrjäytymistä voidaan pitää moniulotteisena huono-osaisuutena, joka rajoittaa monin tavoin yksilön elämää. Tutkielmassa tarkastellaan yhteiskuntapoliittisia aktivointitoimenpiteitä syrjäytymisen ehkäisemiseksi. Syrjäytymisen yhteyttä vaikeaan työmarkkina-asemaan voidaan eri tutkijoiden näkökulmasta tarkastella yksilön ja yhteiskuntaa yhdistävien siteiden heikkoutena, jolloin työ ja perhe ovat ihmisten välisen yhteisyyden tärkeimmät instituutiot. Toisaalta syrjäytymisestä puhuttaessa yhteiskunnallista ja yksilöllistä tasoa ei voida erottaa toisistaan, jolloin syrjäytymiseen vaikuttaessa on otettava huomioon sekä yhteiskunnallinen tilanne, erityisesti työttömyys, että ihmisten selviytymistä ja toimintakykyä heikentävät ongelmat. Tutkielma on kvalitatiivinen ja tutkielmassa on käytetty fenomenologista lähestymistapaa. Aineisto koostuu 11 haastattelusta, jotka on kerätty puolistrukturoidulla teemahaastattelumenetelmällä. Aineisto analysoitiin sisällönanalyysin menetelmällä. Haastatellut henkilöt olivat olleet viimeisen kuuden vuoden aikana mukana erilaisissa työvoimapoliittisissa aktivointitoimenpiteissä. Kokemuksissa työelämäosallisuudesta ja omista vaikuttamismahdollisuuksista oli eroja haastateltavien välillä. Osallisuus, subjektius oman elämän asiantuntijana oleminen oli hiipunut joidenkin henkilöiden kohdalla. Osa haastatelluista sitä vastoin suhtautui luottavasti tulevaisuuteen, ja oma aktiivinen rooli tavoitteiden asettamisessa korostui heidän kohdallaan. Yhteiskunnassa vallitsevat suhdannevaihtelut tulivat myös esiin. Harkittaessa osallistumista yhteiskunnan taholta järjestettäviin aktivointitoimenpiteisiin, haluttiin varmistaa, että toimenpiteet johtavat relevanttiin lopputulokseen: työllistymiseen