In Search of Inner Poise: Resistance to Ideology in Helen Fielding’s Bridget Jones’s Diary

Tutkin pro gradu -tutkielmassani In Search of Inner Poise: Resistance to Ideology in Helen Fielding‟s Bridget Jones’s Diary vuonna 1996 julkaistun Bridget Jones‟s Diary –teoksen erilaisia luentoja ja sitä, mitä ne paljastavat länsimaisen yhteiskunnan ideologisista rakenteista. Äärimmäisen suosittu romaani edustaa nk. chick lit -genreä, ja katsotaanpa sen jopa olevan tämän genren äiti. Valtaisasta suosiosta huolimatta teosta on kritisoitu voimakkaasti sen yksipuolisen ja epätodenmukaisen naiskuvan vuoksi. Useille kriitikoille teos edustaa postfeminismiä ja feminististen ideaalien hylkäämistä sekä paluuta ahtaiden sukupuolistereotypioiden aikaan. Teosta onkin tulkittu ikään kuin sitä voitaisiin lukea vain kahdella tavalla: puhtaana parodiana tai ottamalla sen edustama maailmankuva täysin todesta. Tutkielmani osoittaa, että teosta voidaan lukea myös kolmannella tavalla siten, että lukija sekä tunnistaa teoksen satiiriset elementit että pystyy samastumaan teokseen. Valotan tutkielmassa ensin tekstin taustaa, kirjallisia esikuvia ja teoksen paikkaa sekä feminismin ja naiskirjallisuuden kentässä että englanninkielisen kirjallisuuden kaanonissa. Tukeudun tutkimuksessani erityisesti Kelly Marshin konsumerismia painottavaan analyysiin teoksesta, Slavoj Žižekin ideologiaa ja Louis Althusserin ideologisia valtiokoneistoja käsitteleviin teorioihin sekä Richard D. Wolffin esseeseen, joka tarkastelee konsumerismin, ideologian ja kapitalismin suhdetta Yhdysvalloissa. Tekstin lähianalyysi osoittaa, että valtaosa teokseen kohdistuneesta kritiikistä jättää huomiotta tekstin kerronnan tasojen välisiä välähdyksiä, joita tulkitsemalla hahmottelemani kolmas luenta syntyy päiväkirjamuotoisen teoksen minäkertojan huomioista ja lukijan päättelemän tarinan yhteisvaikutelmasta. Romaanin minäkertoja Bridget kirjoittaa näkevänsä itsensä ylipainoisena, onnettomana ja holtittomana ja pyrkivänsä jatkuvasti kohti hallitumpaa elämäntyyliä, mutta luenta paljastaa, että tosiasiassa Bridget on onnellinen ja pitää itsestään juuri sellaisena kuin hän on. Lisäksi romaanin muita hahmoja tarkasteltaessa ilmenee, ettei juuri kukaan hallitse elämäänsä, vaan hahmot vastustavat vallitsevaa kulutus- ja tehokkuuskeskeistä ideologiaa valitsemalla järjestelmällisesti toisin kuin ympäröivät ideologiset valtiokoneistot, kuten massamedia, heitä ohjaavat. Laajemmassa mittakaavassa romaanihenkilöiden vastarinta näyttäytyy viitteenä sellaisesta yhteiskunnallisesta liikkeestä, joka saattaa tarjota kuluttajakansalaisille mahdollisuuden rakentaa uudenlainen, ihmisten välisestä kanssakäymisestä tyydytyksensä saava identiteetti ja joka voi tarjota pakotien kansalaisia yhä hurjempaan tehokkuuteen ja kulutukseen ohjaavasta kulutusyhteiskunnasta