Skeptikon sielunmaisema. Minuuden olemassaolo ja kuolema David Humen empiristisessä tarkastelussa

Tässä tutkielmassa tarkastellaan David Humen uskonnollista asennetta, erityisesti sielun olemassaoloa ja kuolemattomuutta kohtaan. Tutkielman tavoitteena on yhdistää Humen eri mieltä ja sielua koskevat tekstit yhdeksi koherentiksi kokonaisuudeksi ja selvittää, mikä oli Humen oma lopullinen kanta käsiteltäviin asioihin. Työssä selvennetään Humen tapoja käyttää "mielen" ja "sielun" käsitteitä, joita tässä työssä käytetäänkin synonyymeinä, ellei toisin mainita. Hume suorittaa "matkan omaan itseensä", mutta ei löydä mielestään muuta kuin joukon erilaisia aistimuksia. Mitään mielisubstanssia ei hänen tarkastelujensa pohjalta ollut löydettävissä. Hume ei kuitenkaan kiellä mielen itsensä olemassaoloa. Hän ei vain onnistunut löytämään minkäänlaisia havaintoja tästä. Humen introspektiiviset huomiot mielen luonteesta toimivat johdantona sielun kuolemattomuuden tarkastelemiselle. Humen aikalaisille sielusubstanssin immateriaalisuuden osoittaminen oli merkittävä argumentti sielun kuolemattomuuden puolesta. Hume kuitenkin kiistää mahdollisuutemme tietää mitään substanssin luonteesta. Emme siten pysty varmuudella osoittamaan sielun immateriaalisuutta, emmekä kykene ymmärtämään edes itse kysymystä sielun kuolemattomuudesta. Hume pyrkiikin osoittamaan, kuinka sielun kuolemattomuuden puolesta esitetyt metafyysiset ja moraaliset syyt eivät toimi kovinkaan vakuuttavina argumentteina. Luonnon analogioihin perustuvat fysikaaliset syyt tuntuvat olevan ainoita filosofisesti merkittäviä väitteitä asiaan liittyen; nämä osoittavatkin lähinnä sielun kuolevaisuuden suuntaan. Humella ei näyttänyt olevan mitään perustavanlaatuista syytä uskoa sielun kuolemattomuuteen, ei kokemuksessa eikä järjessä. Tieteellinen havainnointi ei pysty kurkistamaan kuoleman "tuolle puolen". Täten Humen filosofia toimii jonkinlaisena osoituksena inhimillisen tiedon rajoista sekä kuolemaan liittyvästä mysteerisyydestä. Työssä etsitään selitystä Humen syille jatkaa tarkastelujaan sielun kuolemattomuudesta, vaikka jo tarkastelujensa alkumetreillä hän tuntuisi olevan vakuuttunut skeptisestä asenteestaan. Todennäköisesti Humella ei ollutkaan vain yhtä syytä jatkaa tarkastelujaan, vaan hän oli monien eri vaikuttimien vetämänä. Hume kirjoitti laajasti uskonnoista ja käsitteli monia aiheita niihin liittyen. Humen uskonnollisia näkemyksiä on kuitenkin vaikea luokitella tarkkarajaisesti. Häntä voidaan pitää muun muassa skeptikkona, ateistina, agnostikkona tai teistinä. Tämä antaa mahdollisuuden tulkita hänen tekstejään sielun kuolemattomuudesta monella eri tavalla. Tässä tutkielmassa pyrin tuomaan esille niitä syitä, jotka mahdollisesti vaikuttivat Humen näkemyksiin. Näiden syiden eritteleminen auttaa Humen tekstien tulkitsemisessa. Selvitän lyhyesti myös Humen filosofian vaikutusta myöhempiin mielen- ja uskonnonfilosofisiin pohdintoihin