Opettajien käsityksiä hiljaisesta tiedosta ja sen jaettavuudesta ja merkityksistä opettajan työssä

Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää ja pyrkiä tuomaan näkyväksi, miten opettajat käsittävät hiljaisen tiedon ja sen jakamisen sekä, kuinka he näkevät hiljaisen tiedon jakamisen merkittävyyden työssään. Tutkimusta lähestytään kvalitatiivisen eli laadullisen tutkimusperinteen avulla ja tutkimusotteella, jota voisi kuvailla fenomenografiseksi tutkimusotteeksi. Tutkimusaineisto kerättiin tammikuussa 2014. Tutkimusjoukko koostui kolmestakymmenestä (N=30) pääosin luokan-, aineen- ja erityisopettajasta. Valikoitu tutkimusjoukko rakentui kahden helsinkiläisen koulun opettajista ja muutamista luokanopettajista pääkaupunkiseudulta ja Pirkanmaalta. Tutkimusaineisto koostuu tämän valikoidun tutkimusjoukon tuottamista kirjallisista vastauksista verkossa toimivaan lomakehaastatteluun. Aineisto analysoitiin sisällönanalyysin keinoin. Tutkimuksen mukaan opettajat käsittivät hiljaisen tiedon olevan vaikeasti määriteltävissä ja sen olevan henkilökohtainen asia, jota ei itse edes välttämättä huomaa. Opettajat katsoivat hiljaisen tiedon rakentuvan teoriatiedon, elämänkokemuksen ja työkokemuksen yhdistymisestä. Hiljaisen tiedon katsottiin sisältävän omien kokemuksien tuomia käsityksiä, tulkintoja ja käytännön viisautta. Opettajat katsoivat kokemuksen ja hiljaisen tiedon näkyvän työn haasteellisissa käytännön tilanteissa, joissa vaaditaan ihmistuntemusta ja kyvykkyyttä ratkaista nopeasti ja varmasti ongelmallisia tilanteita tarkoituksenmukaisella ja mielekkäällä tavalla. Hiljaiseen tietoon katsottiin kuuluvan myös kykyä hahmottaa kokonaisuuksia, jota pidettiin tärkeänä osana opettajan työtä. Tutkimuksessa opettajat kokivat hiljaisen tiedon siirtyvän parhaiten luonnollisissa työtilanteissa itse kokemalla ja havainnoimalla muiden tekemisiä. Opettajat pitivät yhdessä työskentelyä ja tekemistä merkityksellisenä hiljaisen tiedon jakamisessa. Itse työlle merkityksellistä hiljaisen tiedon jakamisessa oli sen mukanaan tuomat hyödyt. Opettajat katsoivat työn laadun paranevan ja helpottuvan heidän jakaessa toisilleen omia kokemuksiaan ja hiljaista tietoaan. Työn haasteet, stressi, raskaus ja yksin puurtamisen tunteet katsottiin helpottuvan hiljaisen tiedon jakamisella. Opettajat katsoivat hiljaisen tiedon edistävän työyhteisön avoimuutta, vähentävän työntekijöiden keskinäistä kateutta ja vahvistavan erityisesti ihmissuhteita. Tämä näkyi perustyön onnistumisena ja koko työyhteisön rauhallisuutena. Opettajat näkivät hiljaisen tiedon jakamisen haasteina sen, että he pitivät kantamaansa hiljaista tietoa joskus niin itsestään selvänä, että sitä ei muisteta edes olevan. Opettajat katsoivat, että kokemusten ja hiljaisen tiedon jakamiseen tarvittaisiin enemmän aika- ja raharesursointia. Opettajat katsoivat johtamisella olevan suuri ja tärkeä merkitys hiljaisen tiedon jakamiseen mahdollistavan ilmapiirin, resurssien ja rakenteiden luomisessa. Erityisen tärkeäksi miellettiin henkilöstöjohtaminen, jossa huolehditaan opettajien hyvinvoinnista ja työyhteisön tasapuolisesta sekä oikeudenmukaisesta kohtelusta. Opettajat katsoivat pitkällä kokemuksella hankitun hiljaisen tiedon olevan heidän työnsä kannalta yksi tärkeimpiä asioita ja he katsovat sen vaikuttavan kaikkeen, omaan itseen, työhön ja työyhteisöön positiivisesti. Opettajien mielestä hiljaista tietoa jaettaessa erilaiset kokemukset ja tietämys rikastuttavat koko työyhteisöä, samalla heitä itseään