Juttu- ja homma-substantiivien käyttö laajentuneessa merkityksessä Helsingin Sanomissa

Tässä tutkimuksessa tarkastellaan juttu- ja homma-substantiiveja semantiikan ja pragmatiikan näkökulmista. Juttu on vakiintunut merkitsemään muun muassa tarinaa, keskustelua, oikeusjuttua, lehtikirjoitusta ja uutista. Homma saa puolestaan yleensä erilaisia työ-merkityksiä. Sanakirjoissa esitettävät vakiintuneet merkitykset muodostavat kuitenkin vain osan monimerkityksisten substantiivien merkityskirjosta. Näin ollen tutkimuksen painopiste on erityisesti jutun ja homman sanakirjamääritelmistä poikkeavassa, merkityksen laajenemista osoittavassa käytössä. Tutkimuksen aineisto on kerätty sähköisestä korpuksesta, joka sisältää Helsingin Sanomien vuosikerrat 2000 ja 2001. Vaikka kumpikin tarkasteltavista substantiiveista tulkitaan monimerkityksisyytensä vuoksi usein epätäsmälliseksi, ne ovat kuitenkin korpuksen edustamassa yleiskielisessä asiatekstissä suhteellisen frekventtejä: Substantiiveista juttu esiintyy korpuksessa itsenäisenä 3805 kertaa ja yhdyssanan osana 1623 kertaa. Homman kohdalla vastaavat lukemat ovat puolestaan 1095 ja 244. Juttu esiintyy korpuksen yhdyssanoissa sekä edus- että määriteosana. Homma on puolestaan ainoastaan edusosana. Lähes joka toista korpuksen itsenäistä juttu- ja homma-esiintymää käytetään sanakirjamääritelmistä poikkeavassa merkityksessä. Sen sijaan yhdyssanoissa substantiivit esiintyvät pääasiassa vakiintuneessa merkityksessä. Jutun merkitys varioi kuitenkin hommaa enemmän niin itsenäisenä kuin yhdyssanan osanakin. Sekä jutulla että hommalla viitataan tyypillisesti John Lyonsin (1977) entiteettien abstraktiusasteeseen perustuvassa jaottelussa toisen asteen entiteetteihin eli tapahtumiin, prosesseihin ja tiloihin, joilla on tietty ajallinen kesto. Kumpikin sana on myös usein korvattavissa verbikantaisella substantiivilla. Erona on silti se, että juttua täsmällisemmin entiteettiin viittaava sana on yleensä teon tuloksen nimi, kun taas homma on pääsääntöisesti korvattavissa teonnimellä. Ensimmäisen asteen entiteetteihin, eli konkreettisiin, materiaalisiin tarkoitteisiin, ja kolmannen asteen entiteetteihin, eli abstrakteihin, aikaan tai paikkaan sidoksissa olemattomiin ilmiöihin, substantiivit viittaavat vain satunnaisesti. Kumpikin tarkasteltavista substantiiveista voi sisältyä kollokaattiin. Erottavana tekijänä on kuitenkin se, että siinä missä juttu muodostaa kollokaatin useimmiten adjektiivin kanssa, hommalle on puolestaan tyypillisempää liittyä verbiin. Erityisesti juttu on myös usein proprin osana ja nimeää muun muassa draamaelokuvia ja -sarjoja sekä uutis- ja ajankohtaisohjelmia. Harvemmin proprin osana esiintyvää hommaa käytetään sen sijaan pääsääntöisesti komediaelokuvien ja -sarjojen nimissä