Raskaushepatoosin pitkäaikaisseuraukset

Raskaudenaikaisen maksansisäisen sapensalpauman eli raskaushepatoosin (intrahepatic cholestasis of pregnancy, ICP) sairastaneilla tiedetään olevan enemmän myös muita maksa- ja sappisairauksia kuin vertailuväestöllä. Maksan toimintojen moninaisuuden ja toisaalta tämän sairauden geneettisen alttiuden vuoksi voidaan ajatella, että sairaudella saattaa olla muitakin kytköksiä. Oli siis tarve tutkia ICP:n yhteyksiä naisen muuhun terveyteen ja elämään. Tämä on ensimmäinen tutkimus, jossa selvitetään laaja-alaisesti raskaushepatoosin pitkän ajan yhteyksiä naisten muuhun terveyteen naisilta itseltään saadun tiedon pohjalta. Jotta voitiin tarkastella ICP:n pitkän aikavälin näkökohtia, tutkittavaksi väestöksi valittiin ne ICP:n sairastaneet naiset, jotka olivat synnyttäneet Tampereen yliopistollisessa sairaalassa vuosina 1969–1988. ICP-tapauksia löytyi 687. Vertailuryhmäksi otettiin 1374 samassa sairaalassa samaan aikaan synnyttänyttä naista. Aluksi analysoitiin synnytystä koskevat tiedot, jolloin aineisto koostui sairaalan potilasasiakirjoista ja synnytyspäiväkirjasta saaduista tiedoista. Pääosa tästä tutkimuksesta pohjautuu postikyselyaineistoon syksyltä 2010. Kyselylomakkeen sai 544 ICP:n sairastanutta ja 1235 vertailuryhmän naista. Vastausosuus oli 66 %. ICP:n osuus raskauksista vuosina 1969–1988 oli 0,9 %, joka vastaa aikaisempaa tutkimustietoa sairauden esiintyvyydestä Suomessa. ICP-äidit olivat sairaalassa pidempään ja heidän synnytyksensä käynnistettiin ja/tai he synnyttivät sektiolla, ja synnytys tapahtui varhaisemmilla raskausviikoilla kuin kontrolliryhmän äideillä. Vastasyntyneet olivat pienempiä mutta heidän Apgar-pisteensä eivät eronneet kontrolliryhmän lasten pisteistä. Kuolleena syntyneiden osuus oli aiemman tutkimustiedon mukainen. Kyselytutkimuksessa selvitettiin laajasti tutkittavien terveyshistoriaa: sairauksia, lääkkeiden käyttöä, koettua terveyttä, oireita ja vaivoja, terveystottumuksia, ICP:n esiintymistä lähisuvussa, perhesuunnittelua ja vaihdevuosien hormonikorvaushoitoa. Maksa- ja sappisairauksien esiintyvyys oli ICP-naisten ryhmässä aiempien tutkimusten tapaan runsaampaa. Uutena tuloksena oli rintasyövän ja kilpirauhasen vajaatoiminnan suurempi esiintyvyys ICP-ryhmässä. Toisaalta joitakin sydän- ja verisuonisairauksiin liittyviä tekijöitä kuten rytmihäiriöitä sekä verenpaine- ja kolesterolilääkityksen käyttöä oli ICP-ryhmässä vähemmän. Sydän- ja verenkiertoelinsairauksien päätetapahtumien suhteen eroja ei ollut. ICP-ryhmän naiset tupakoivat vähemmän mutta käyttivät alkoholia yhtä paljon kuin kontrolliryhmän naiset. ICP-naisilla oli lähisuvussaan enemmän ICP-tapauksia kuin kontrolliryhmän naisilla, mikä vahvistaa tietoa perinnöllisestä alttiudesta tähän sairauteen. ICP-naiset olivat rajoittaneet lapsilukuaan terveyssyistä ja myös kohdanneet ongelmia hormonaalisessa raskaudenehkäisyssä. ICP ei näytä vaikuttaneen vaihdevuosien hormonikorvaushoidon käyttöön. Varsin hyvien synnytystulosten voidaan ajatella olevan tulosta ICP:n asianmukaisesta havaitsemisesta neuvolassa ja hoidosta obstetrisessa erikoissairaanhoidossa. Sikiön äkkikuoleman riskin vuoksi ICP on kuitenkin edelleen vakavasti otettava äidin raskaudenaikainen sairaus. ICP:n sairastaneiden naisten yhdistelmäehkäisypillereiden käyttöä on todennäköisesti rajoitettu turhaan. Vaihdevuosien hormonikorvaushoitoa saattaa rajoittaa ICP-naisilla varsin yleinen sappikivisairaus, joka voi komplisoitua hormonien käytön seurauksena. Rintasyöpäriski ICP-naisilla vaatii vielä lisätutkimuksia, eikä ICP-naisille voida tämän tutkimuksen perusteella asettaa hormonihoidon rajoituksia. Tutkimuksen yhteenvetona voidaan todeta, että raskaushepatoosilla on varsin vähän vaikutusta naisen myöhempään terveyshistoriaan lukuun ottamatta muita maksan ja sapen sairauksia. On kuitenkin joitakin sairauksia, joiden vuoksi hoitavan lääkärin on syytä tietää naisen ICP-historia. Kilpirauhasen vajaatoiminta lienee alidiagnosoitu sairaus, ja sairastettu ICP on lisäindikaatio kilpirauhasen toiminnan tutkimiselle. Tässä tutkimuksessa todetun ICP-naisten rintasyöpätapausten korkeamman määrän vuoksi syöpärekisteri- ja kuolinsyyrekisteritutkimus on aiheellinen.Intrahepatic cholestasis of pregnancy (ICP) is a disorder which is known to have associations with other hepatobiliary diseases. In light of knowledge of the functions of the liver in the human body, and also of the established genetic predisposition to ICP, the disorder may justly be suspected of having further associations with these women’s health. A study of the associations of ICP with other health aspects is thus clearly warranted. This study is the first in which the long-term aspects of ICP are widely explored on the basis of information obtained directly from the women themselves. To gain insight into the long-term aspects of ICP, we chose a population which had experienced ICP during pregnancies in 1969-1988 in Tampere University Hospital, Finland. During those years, altogether 687 cases of ICP were detected, and the number of controls was twice as large. The research set out with a review of the outcome of ICP pregnancies in 1969-1988. The essential element in this study comprised data from a postal survey made in 2010, where all women for whom postal addresses were available, 544 with a history of ICP and 1235 without, received a questionnaire. The response rate was 66%. The proportion of ICP pregnancies in 1969-1988 was 0.9%, which is in keeping with the earlier knowledge of the incidence of ICP in Finland. Pregnancy outcome results show that women with ICP were kept in hospital longer, had more often induction of labor and/or cesarean section, and delivered at earlier gestational weeks than the control women. The newborn of ICP mothers were smaller, but their Apgar scores were similar to those of control children. The stillbirth rate in ICP pregnancies is in accord with earlier results. According to the postal survey, there were only a few differences in the health history between the ICP and the control group. The higher occurrence of hepatobiliary diseases detected in ICP women here confirms the results of earlier studies. New findings were a higher occurrence of breast cancer and hypothyroidism among women with a history of ICP. On the other hand, there was some evidence of a lower prevalence of certain characteristics related to cardiovascular diseases. In terms of health-connected behavior, the study brought out lower smoking rates among women with a history of ICP. Recent alcohol consumption did not separate the groups. ICP was more common among close relatives of ICP than of control women, which reinforces the conception of the genetic basis of ICP. Women with a history of ICP had encountered difficulties in hormonal contraception, and they had also restricted the number of children for health reasons more often than controls. In contrast, when asked of women who had passed menopause, use of hormone replacement treatment had not been restricted in the case of women with a history of ICP. The results imply a need to consider hormone use in these women in view of the higher occurrence of gallstones, which may emerge as complications during hormonal replacement therapy. If the association between breast cancer and ICP is confirmed in future research, further study is also warranted to establish whether there is a common genetic basis for ICP and breast cancer predisposition. If this is the case, then the use of HRT in women with a history of ICP may also need revision. Hypothyreosis is probably an underdiagnosed problem, and a history of ICP adds to indications to screen thyroid function in women with symptoms suggestive of hypothyreosis. As a conclusion, the findings here would imply that ICP has only a few associations with health history, let alone with a number of hepatobiliary diseases. However, there are certain conditions which should prompt a doctor to investigate the patient’s ICP history. A higher occurrence of breast cancer was found among women with a history of ICP, and further research on registers of cancer and cause of death is warranted