Lainsäädäntö ja itsesääntely tasa-arvon edistäjänä : esimerkkinä sukupuolten välisen tasa-arvon edistäminen julkisessa hallinnossa ja pörssiyhtiöiden hallituspaikoilla

Tämän tutkielman aiheena on tutkia lainsäädännön ja itsesääntelyn roolia naisten ja miesten välisen tasa-arvon edistäjänä julkisessa hallinnossa ja talouselämän päätöksenteossa, tarkemmin pörssiyhtiöiden hallituspaikoilla. Esimerkkinä tutkielmassa toimii lain naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta (609/1986 vp) kiintiösäännöksen eli 4 a §:n tarkoittamat toimielimet julkisessa hallinnossa ja itsesääntelyn osalta Suomen listayhtiöiden hallinnointikoodin suositus 9 sukupuolijaosta pörssiyhtiöiden hallituksissa. Tutkimuksen tarkoituksena on tutkia miten laintasoisilla sukupuoleen perustuvilla kiintiöillä ja vaihtoehtoisesti itsesääntelyllä voidaan edistää naisten ja miesten välistä tasa-arvoa yhteiskunnan päätöksenteossa. Tutkimuksen metodi on lainopillinen ja oikeuspoliittinen. Lainopin avulla on tarkastelu voimassaolevan oikeuden tämän hetkistä sisältöä ja tulkintaa. Oikeuspolitiikan avulla on tarkastelu sitä, miten naisten ja miesten välinen tasa-arvo on toteutunut ja miten voisi toteutua paremmin. Pääosin tutkielma pohjautuu oikeuskirjallisuuteen, lainsäädäntöön, oikeuskäytäntöön ja selvityksiin tasa-arvolain 4 a §:n ja Suomen listayhtiöiden hallinnointikoodin toteutumisesta. Tutkimuksen keskeisenä tuloksena on, että sukupuoleen perustuvalla kiintiölainsäädännöllä ja itsesääntelyllä voidaan vaikuttaa naisten ja miesten väliseen tasa-arvoon. Lainsäädännön ja itsesääntelyn tavoitteet naisten ja miesten välisen tasa-arvon edistämisessä ovat samat, mutta keinot tavoitteen saavuttamiseksi ovat poikkeavat. Lisäksi lainsäädännön ja itsesääntelyn rakenteesta johtuen lainsäädännön kiintiövaatimus tuo nopeammin muutoksia aikaan. Tästä johtuen itsesääntelyn käyttämistä pörssiyhtiöiden hallitusten sukupuolijakaumaan uhkaa kiintiölaki direktiivin muodossa. Tutkimuksen tuloksena voidaan havaita, että kiintiösäännöksen ja itsesääntelyn puutteena on se, että kiintiösäännös ja itsesääntely eivät ole ulottaneet vaikutuksia oman soveltamisalan ulkopuolelle. Edelleen naisten asema on heikko julkisen hallinnon johtamisessa, kunnanjohtamisessa ja pörssiyhtiöiden operatiivisessa johdossa. Johtopäätöksenä voidaan havaita, että kiintiösääntelyllä ja itsesääntelyllä voidaan vaikuttaa yhteiskunnan rakenteisiin, mutta asenteisiin vaikuttaminen ei ole yhtä helppoa. Yleisesti voidaan todeta, että lainsäädännön lisäksi oikeudellisen sääntelyn vaihtoehdoilla, kuten itsesääntelyllä, voidaan vaikuttaa naisten ja miesten väliseen tasa-arvoon. Tämän vuoksi voimassa olevaa itsesääntelyä voidaan vaihtoehtoisesti hyödyntää ja kehittää kiintiölain sijaan