Maahanmuutto ja etninen moninaisuus suomalaisissa ja alankomaalaisissa aikakauslehdissä. Subjektipositioiden ja symbolisten yhteisöjen artikulaatioita

Maahanmuutosta ja monikulttuurisista yhteiskunnista keskustellaan kaikkialla läntisessä maailmassa. Globalisaation tuloksena ihmisten odotetaan liikkuvan paikasta toiseen enemmän ja nopeammin kuin koskaan. Samalla kun yksilöt, ryhmät ja ideat liikkuvat ja kohtaavat, yhteiskuntien vanhat ja olemassa olevat rakenteet tulevat haastetuiksi. Sosiaalinen epävarmuus johtaa usein kysymyksiin siitä, mikä jokin yhteiskunta itsessään on, mitkä sen perustavat tekijät ovat ja ketkä ovat sen jäseniä. Millaisia uusia jäseniä yhteiskuntaan hyväksytään ja millä ehdoilla? Kuinka suhtaudutaan olemassa oleviin vähemmistöihin? Tässä tutkimuksessa tarkastellaan, kuinka suomalaiset ja alankomaalaiset ajanviete- ja järjestölehdet osallistuivat tähän keskusteluun vuosina 2003–2006. Tutkimuksessa analysoidaan maahanmuuton ja etnisen moninaisuuden diskursseja sekä maahanmuuttajien ja etnisiin vähemmistöihin kuuluvien henkilöiden artikulaatioita yleisaikakauslehdissä Suomen Kuvalehti ja Elsevier, rakennusalan ammattiliittolehdissä Rakentaja ja FNV Bouw Magazine (Bouw), naistenlehdissä Me Naiset ja Libelle sekä seniorikansalaisten lehdissä ET ja Plus Magazine (Plus). Kirjoittaessaan näistä aiheista aikakauslehdet artikuloivat ihmisistä representaatioita, joihin sisältyy ajatus siitä, keitä he ovat ja millaisia ominaisuuksia heillä on. Nämä artikulaatiot tarjoavat maahanmuuttajille ja etnisiin vähemmistöihin kuuluville subjektipositioita, jotka ovat yhdistelmä teksteissä ihmisille määritettyjä identiteettikategorioita ja muita ominaisuuksia, jotka kertovat mihin ryhmään ihminen kuuluu. Aikakauslehdet eivät pelkästään pyri vahvistamaan kansallista yhteisöä, vaan lisäksi ja erityisesti lukijoiden muodostamaa yhteisöä. Aikakauslehdet rakentavat symbolisia yhteisöjä jotka voivat olla sisään- tai ulossulkevia suhteessa maahanmuuttajiin ja etnisiin vähemmistöihin. Tällä on todellista merkitystä teksteissä esitettyjen ihmisten kannalta, sillä median rooli on keskeinen siinä, kuinka näihin ihmisiin suhtaudutaan median ulkopuolella tapahtuvissa kohtaamisissa sekä julkisissa mielipiteissä. Suomi ja Alankomaat valittiin vertailun kohteeksi niiden yhtäläisyyksien vuoksi länsimaisina hyvinvointivaltioina, mutta etenkin johtuen niiden erilaisista maahanmuuttohistorioista. Alankomaat on ollut kaupan keskus ja maahanmuuton kohde kautta vuosisatojen. Se on vastaanottanut suuria maahanmuuttajaryhmiä 1950-luvulta lähtien ja on nykyisin yksi Euroopan monikulttuurisimpia maita. Suomessa on ajoittain ollut liikaväestöä työmahdollisuuksiin nähden, ja se on muuttunut maastamuuttomaasta varsinaiseksi maahanmuuttomaaksi vasta 1990-luvulta alkaen. Tutkimuksessa analysoidaan maahanmuuton ja etnisen moninaisuuden diskursseja. Siinä kysytään, mitkä maahanmuuttaja- ja etnisiin vähemmistöihin kuuluvat toimijat ovat keskeisiä eri aikakauslehdille: keitä määritellään toimijoiksi ja miten? Millaisia subjektipositioita maahanmuuttajatoimijoille ja etnisiin vähemmistöihin kuuluville annetaan ja kuinka heidän subjektipositionsa ja sosiaalinen identiteettinsä artikuloidaan? Miten lukijat asemoidaan teksteissä suhteessa maahanmuuttajiin ja etnisiin vähemmistöihin? Lisäksi tutkimuksessa pyritään määrittämään, kenelle aikakauslehdet tarjoavat symbolisten ja todellisten yhteisöjen jäsenyyttä ja millä ehdoilla kontekstissa, joka ajoittain on kasvavan kriittinen monikulttuurisuutta kohtaan. Symboliset yhteisöt ovat yhteisöjä, joiden jäsenet eivät välttämättä tunne toisiaan. Siksi yhteisyys ja samanlaisuus jäsenten välillä on kuviteltava ja sitä on vahvistettava symbolisesti. Kansakunnat ovat symbolisia yhteisöjä samoin kuin mediayleisöt, ja niitä määritellään mediateksteissä. Tutkimuksessa kiinnitetään myös huomiota niihin vaihtoehtoihin, joilla etnistä moninaisuutta katsotaan yhteiskunnassa voitavan järjestää: vaihtoehtoisia diskursseja ovat universalismi, assimilaatio, multikulturalismi ja eriytyneisyys (segregaatio). Tutkimuksessa yhdistetään määrällisiä ja laadullisia tutkimusmenetelmiä. Kummassakin analyysimenetelmässä on lähtökohtana Laclaun ja Mouffen (1985/2001) diskurssiteoria. Määrällisen analyysin, joka lisäksi nojaa identiteettiteorioihin, tuloksia esitellään luvussa 4. Määrällinen analyysi tarjoaa yleiskuvan tutkimusmateriaalista ja sen sisällöstä, erityisesti tekstien toimijoista. Sen avulla tuotetaan alustava analyysi toimijoille teksteissä artikuloitavista subjektipositioista. Analyysi myös tarkentaa laadullisen analyysin kohteita. Määrällistä analyysia seuraavassa laadullisessa diskurssiteoreettisessa analyysissa luvussa 5 analysoidaan maahanmuuttoa ja etnistä moninaisuutta koskevia diskursiivisia kenttiä, diskursseja, subjektipositioita, toimijoiden välille luotavia hierarkioita ja symbolisia yhteisöjä eri lehdissä. Analyysia jatketaan johtopäätösluvussa 6. Määrällisen analyysin pohjalta voidaan todeta, että suomalaisissa aikakauslehdissä kirjoitetaan maahanmuutosta ja etnisistä vähemmistöistä huomattavasti harvemmin kuin alankomaalaisissa lehdissä. Suomalaiset lehdet hyödynsivät henkilökohtaisempaa näkökulmaa asioihin, kun taas alankomaalaislehdet kirjoittivat suuremmista ryhmistä. Kaikilla lehdillä oli itselleen tyypillinen tapa esittää ja tarkastella maahanmuuttajia ja etnisiä vähemmistöjä. Yhdistelemällä eri muuttujia koskevia tuloksia voitiin määritellä maahanmuuttaja- ja etnisiin ryhmiin kuuluvien henkilöiden tyyppitapaukset eri lehdissä. Nämä tyyppitapaukset edustivat sellaisia ihmisiä ja aiheita, jotka olivat keskeisiä lehdelle ja sen lukijoille. Rakennusalan ammattiliittolehdissä maahanmuuttajan tyyppitapaus oli ulkomaalainen rakennustyöntekijä, joka joko oli tai ei ollut ammattiliiton jäsen. Naistenlehdissä sekä seniorilehdessä ET maahanmuuttajan tai etniseen vähemmistöön kuuluvan tyyppitapauksena oli suomalaisen tai hollantilaisen perheenjäsen, työkaveri tai muu läheinen. Yleisaikakauslehdessä Suomen Kuvalehti maahanmuuttajina esiintyivät menestyvät maahanmuuttajat ja asiantuntijat sekä maahan mahdollisesti tulossa olevat maahanmuuttajat. Alankomaalaisessa Elsevierissä ja seniorilehdessä Plus tyyppitapauksena oli alankomaalainen etnisten vähemmistöjen kategoria, allochtoon tai muslimit, tai yksittäinen samoja ryhmiä edustava asiantuntija. Rakennusalan ammattiliittolehtien diskursseissa maahanmuutto ja ulkomaalaiset rakennustyöntekijät artikuloitiin uhkaksi, liiton jäseninä tervetulleeksi joukoksi, tai niissä kannettiin huolta etnisiin vähemmistöihin kuuluvien henkilöiden työmarkkinaosallistumisesta. Universalismi artikuloitiin etnisen moninaisuuden järjestämisen vaihtoehdoksi. Naistenlehdissä ja ET¬-lehdessä artikuloitiin perheissä tapahtuvan kulttuurienvälisyyden, monikulttuurisen dialogin ja integraation, naiseuden juhlinnan ja henkilökohtaisten kokemusten juhlinnan diskurssit. Kaikissa diskursseissa artikuloitiin eri näkökulmista, kuinka ihmiset kohtaavat toisensa päivittäisessä elämässä ja kotoutuvat onnistuneesti. Diskurssit perustuivat enimmäkseen multikulturalistisiin näkemyksiin, mutta myös yhteiskunnallista osallistumista vaativaan universalismiin. Yleisaikakauslehdet ja seniorilehti Plus artikuloivat universalismin, assimilaation ja multikulturalismin diskurssit, joissa kaikissa otettiin erityinen näkökulma siihen, kuinka maahanmuuttajien ja etnisten vähemmistöjen tulisi kiinnittyä ja rakentaa siltoja yhteiskuntaan. Taloudellista osallistumista edellyttävää universalismia ja kulttuurista sulautumista vaativaa assimilaatiota painotettiin eniten. Eri lehdissä artikuloitujen diskurssien yhteenvetona voidaan todeta, että kaikki diskurssit perustuivat neljään eri tapaan artikuloida maahanmuutto ja etninen moninaisuus. Nämä aiheet ja ryhmät artikuloitiin uhkaksi, hyödykkeeksi, uhreiksi tai juhlinnan kohteiksi. Nämä artikulaatiot yhdistyivät erityisempiin maahanmuuttajien ja etnisiin vähemmistöihin kuuluvien subjektipositioiden artikulaatioihin. Niillä oli myös yhteys etnisen moninaisuuden järjestämistä ja symbolisia yhteisöjä koskeviin artikulaatioihin. Maahanmuuttajia ja etnisiä vähemmistöjä koskevat erityiset subjektipositiot muodostuivat teksteissä kolmesta elementistä, jotka ovat määräävässä asemassa sen suhteen, millaiseksi subjektipositio artikuloidaan. Ensimmäinen elementti määrittelee, ottaako artikulaatio kollektiivisen vai yksilöllisen näkökulman kohteena olevaan henkilöön. Toinen elementti määrittää missä määrin subjektipositio perustuu etniseen tai ei-etniseen identiteettikategoriaan. Kolmas elementti määrittää, esitetäänkö subjektipositio kuuluvaksi johonkin tiettyyn ryhmään vai sen ulkopuolelle. Nämä kolme elementtiä ovat siis 1) kollektiivinen–yksilöllinen, 2) etninen–ei-etninen ja 3) sisäpuoli–ulkopuoli. Nämä elementit muodostavat kahdeksan mahdollista yhdistelmää, ja elementtejä voidaan käyttää laajemminkin maahanmuuttajien ja etnisiin vähemmistöihin kuuluvien subjektipositioiden analysoimiseen mediateksteissä. Tutkimus osoittaa, että kaikkiaan uutisjournalismilla ja aikakauslehtijournalismilla on paljon yhteistä maahanmuuton ja etnisen moninaisuuden käsittelytavoissa. Tässä mielessä analysoidut aikakauslehdet olivat pikemminkin perinteisiä, eivätkä uutta luovia. Aikakauslehdissä näkyi kuitenkin selvemmin, että ne palvelevat kahta tarkoitusta kirjoittaessaan maahanmuutosta ja etnisestä moninaisuudesta. Yhtäältä aikakauslehdet artikuloivat lehdelle ja lukijoille tärkeän symbolisen yhteisön, mutta samalla ne myös artikuloivat kansallista yhteisöä. Nämä artikulaatiot esiintyivät rinnakkain, mutta jompaakumpaa niistä korostettiin. Rakennusalan ammattiliittolehdissä artikuloitiin ammattiliiton yhteisöä ja naistenlehdet korostivat naisten ja perheiden yhteisöjen artikulaatioita, kun taas yleisaikakauslehdet painottivat kansallista symbolista yhteisöä. Kaikki lehdet reflektoivat myös sitä symbolisen yhteisön kontekstia, jossa ne on tuotettu, eli tässä tapauksessa läntistä hyvinvointiyhteiskuntaa. Analysoidut aikakauslehdet osoittivat, että ne eivät ole pelkästään identiteettimedioita, jotka artikuloivat lukijoiden yhteisöjä, vaan myös poliittisia medioita, jotka käsittelevät yhteiskuntaa ja sen jäseniä laajassa mittakaavassa. Siksi maahanmuuttajien ja etnisen moninaisuuden artikulaatiot olivat myös osittain yhtenäisiä kaikissa lehdissä. Kaikilla lehdillä oli kuitenkin myös erityinen tapa lähestyä yhteiskunnallisia keskustelunaiheita, ja tämä tapa ei aina ollut sellainen kuin uutisjournalismissa. Aikakauslehdet myös tarjosivat tilaa henkilökohtaisille lähestymistavoille ja yksittäisille äänille. Suomalaisissa aikakauslehdissä maahanmuutto ei vuosina 2003–2006 vielä ollut yhteiskunnallisesti kovin merkittävä aihe. Sitä käsiteltiin enimmäkseen yksittäisten henkilöiden kokemusten kautta tai tulevaisuuden ilmiönä. Alankomaalaiset aikakauslehdet kertoivat monikulttuurisuuden kriisistä, jonka osana käydään kiivasta keskustelua yhteiskunnan etnisestä moninaisuudesta ja kansakunnan yhtenäisyydestä. Etenkin muslimivähemmistöön kohdistui epäilyksiä. Suomalaisessakin keskustelussa oli viitteitä tästä eurooppalaisesta keskustelusta. Kaikkia suomalaisia ja alankomaalaisia artikulaatioita ja diskursseja yhdistää se, että ne rakentavat kuvaa yhteiskuntaa ja kansakuntaa koskevista sosiaalisista kuvitelmista ja myyteistä. Aikakauslehdet pyrkivät ylläpitämään kansakuntaa artikuloimalla symbolisia yhteisöjä, jotka enimmäkseen ovat avoimia vain niille maahanmuuttajille ja etnisille vähemmistöille, jotka ovat osoittautuneet eniten samankaltaisiksi ”syntyperäisten” asukkaiden kanssa. Maahanmuuttajan tai etniseen vähemmistöön kuuluvan subjektipositio molemmissa maissa artikuloitiin jokseenkin ulkopuoliseksi. Suomalaisessa keskustelussa maahanmuuttajat eivät vielä ”olleet perillä”; alankomaalaisessa keskustelussa etniset vähemmistöt olivat läsnä, mutta usein sijoitettuina yhteiskunnan laitamille. Kaikista voimakkain ja kattavin yhteiskunnallinen myytti, joka yhdisti suomalaisia ja alankomaalaisia diskursseja, oli läntisen hyvinvointivaltion myytti. Kaikki lehdet käsittelivät hyvinvointivaltiota ja sen perustuksia, ja maahanmuuttajat ja etniset vähemmistöt sekä heidän subjektipositionsa artikuloitiin suhteessa hyvinvointivaltioon. Suomalaisissa lehdissä tarve ylläpitää hyvinvointivaltiota tulevaisuudessa oli ratkaiseva sen suhteen, millaisia maahanmuuttajia ja maahanmuuttoa halutaan nyt ja tulevaisuudessa. Alankomaiden tapauksessa huoli murenevasta hyvinvointivaltiosta ohjasi diskursseja aikakauslehdissä. Uusliberaali markkinalogiikka, joka vaatii, että hyvinvointivaltion jokainen jäsen on tuottava, määritteli aikakauslehdissä, kenet voitiin hyväksyä kansakunnan symboliseen yhteisöön ja millä ehdoilla. Yksilöt olivat henkilökohtaisessa vastuussa täyttää nämä vaatimukset ja heidän arvonsa symbolisen, samoin kuin todellisten yhteisöjen jäsenenä riippui heidän kyvystään onnistua siinä. Ihmisten jäsenyys valtiossa ja yhteiskunnassa ei perustunut esimerkiksi kansalais- tai poliittisiin oikeuksiin, eikä edes sosiaalisiin oikeuksiin, vaan sosiaaliseen velvollisuuteen antaa tuottava panos: maahanmuuttajien ja etnisten vähemmistöjen tulee palvella hyvinvointivaltiota, ei päinvastoin.Immigration and multicultural societies are debated all over the Western world nowadays. As a result of globalisation people are expected to move more and faster than ever. At the same time, when actual individuals move and new groups of people and ideas encounter each other, the more the ‘old’ or the ‘already existing’ paradigms within a society are challenged. Within societies, this social insecurity most often leads to ponderings concerning the society itself: what are the constructions of the society and who are its members? Which new members is the society willing to let in and on what conditions? How is the society to treat those minorities already forming part of it? This research discusses how popular and organisational magazines in Finland and in the Netherlands are taking part in this debate in 2003–2006. Discourses of immigration and ethnic diversity and articulations of immigrants and people belonging to ethnic minorities in general news magazines Suomen Kuvalehti and Elsevier, construction trade union magazines Rakentaja and Bouw, women’s magazines Me Naiset and Libelle and seniors’ magazines ET and Plus Magazine are analysed. When writing about these issues, magazines are articulating representations of people, including ideas of who they are and what kind of qualities they have. These articulations offer subject positions to immigrant and ethnic minority actors: selections of socially defined identity categories and qualities that are ascribed to people in the texts and that carry an idea of to which group people belong. Magazines not only aim at strengthening a national community, but also or especially the community that consists of their readers. In so doing, magazine texts construct symbolic communities that can be inclusive or exclusive towards immigrants and ethnic minorities. This has real effects on the lives of the people, since the role of the media is important in how these people are treated in encounters outside the media, as well as in the wider public opinions on these groups. Finland and the Netherlands were chosen to be the objects of this comparison due to their similarities as Western welfare states, but even more so due to their different immigration histories. Through the centuries, the Netherlands has been a central location for commerce and a destination for migrations. It has received large groups of immigrants from the 1950s on, and today it is one of the most multicultural countries in Europe. Finland has at times had an excess of population in proportion to jobs available. Hence it has traditionally been a country of emigration and did not see any extensive migration until 1990s and onwards. The study investigates the discourses articulated around floating signifiers immigration and ethnic diversity. It asks which ethnic or immigrant actors are relevant for different magazines: who is defined as actors in magazine texts and how are they defined? What kind of subject positions are ethnic/immigrant actors given to and, how are their collective identities and subject positions articulated? How are readers in different magazines positioned in relation to immigrants and ethnic minorities? Yet another question in this study is to determine to whom membership of the symbolic and real communities is available in different magazines in Finnish and Dutch contexts, which at times grow increasingly critical towards diversity and multiculturalism, and to determine under what conditions membership is possible. Symbolic communities are communities, in which the members do not know each other personally. Therefore, the unity and similarity between the members has to be imagined and strengthened symbolically. Nations are symbolic communities, but so are also media audiences, and they are articulated in media texts. The study also pays attention to articulations of possible versions of organisation of ethnic diversity in society, alternative discourses being universalism, assimilation, multiculturalism or differentialism. In this research quantitative and qualitative methods are combined to answer the research questions set. In both methods of analysis Laclau and Mouffe's discourse theory (1985/2001) was used as a starting point. The quantitative content analysis in Chapter 4 that furthermore derives from theoretical discussion of identities, provides a general overview of the research material and its contents, especially the actors represented, but also clarifies on which issues to concentrate in the qualitative discourse analysis. It is also an initial analysis of the subject positions articulated in the texts. In the thereafter following qualitative discourse theoretical analysis in Chapter 5 the discursive fields concerning immigration and ethnic diversity in the selected magazines, the discourses on these issues, and the subject positions articulated, hierarchies created and symbolic communities suggested in the magazine texts are analysed. This analysis is continued in Chapter 6. On the basis of the quantitative analysis, it can be said that Finnish magazines discuss immigration and ethnic minorities to a much lesser extent than Dutch magazines. The Finnish magazines used more a personal view on the issues, while the Dutch magazines were discussing larger groups. All the magazines analysed had a specific way of representing immigrants and ethnic minorities. By combining the results of the analysis of different variables, it was possible to characterise a ’typical representative’ of an immigrant or ethnic actor in each of the magazines discussed. These typical representatives of immigrants and ethnic minority members represented the types of people and topics that were relevant to the magazine and its readers. The typical representative of an immigrant in the construction trade union magazines was a foreign construction worker, either a union-member or a non-union member. In the women’s magazines and in seniors’ magazine ET, the typical representative was a family member, a colleague or another close acquaintance of the Finnish or the Dutch. In general news magazine Suomen Kuvalehti the typical representative was a successful immigrant or a celebrated expert, or an immigrant who had not arrived in Finland yet. In general news magazine Elsevier and in seniors’ magazine Plus, the typical representatives were the Dutch allochtoon or Muslim minority, and individual experts representing the same minorities. The discourses in the construction trade union magazines articulated immigration and foreign construction workers as a threat, as a welcome group in the labour union or they expressed a worry about the labour participation of ethnic minority members. Universalism was articulated as the option to organise ethnic diversity. The women’s magazines and seniors’ magazine ET articulated discourses on intercultural exchange in families, multicultural dialogue and integration, celebration of womanhood and celebration of personal histories. The discourses each articulated from a slightly different perspective how people encounter each other in real-life situations or integrate successfully. The discourses were based on multicultural views mostly, but also on universalism requiring societal participation. The news magazines and seniors’ magazine Plus Magazine articulated discourses of universalism, assimilation and multiculturalism, all with a specific view on bonding and bridging of immigrants and ethnic minorities within a society. Universalism insisting on economic bridging and assimilation requiring cultural bonding were stressed the most. To summarise the discourses articulated in different magazines, it can be concluded that all the discourses were based on four different articulations of immigration and ethnic diversity. These issues and the groups involved were articulated as a threat, as a utility, as victims or as objects of celebration. These articulations were connected to the articulations of the specific subject positions of immigrants and ethnic minorities in each case. They also had a connection with articulations on the options of organisation of an ethnically diverse society, and with that, the articulation of symbolic communities. The specific subject positions articulated on immigrants and ethnic minorities included three elements that play a decisive role in the overall composition of the subject position. One element in the articulations defines whether the articulation takes a collective or individual approach to the person in question, the second element whether and to what extent a subject position includes dominantly an ethnic identity or a non-ethnicity-based