Suoritekohtainen kustannuslaskenta kuntien erilaisissa oman palvelutuotannon ohjaustavoissa

Suoritekohtaisen kustannuslaskennan toteutus kiteytyy laskentatoimen perusongelmien ratkaisemiseen. Erilaiset ongelmien ratkaisutavat voivat johtaa erilaisiin laskentatuloksiin ja heikentää suori-tekohtaisten kustannusten vertailukelpoisuutta. Kuntiin kohdistuvat tuottavuuspaineet ja kuntien välisen yhteistoiminnan lisääntyminen palvelujen järjestämisessä ovat kasvattaneet kiinnostusta kustannuslaskentatietoon. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia, hyödyntävätkö sisäistä tilaaja-tuottaja-mallia soveltavat kunnat palvelusuoritteen omakustannusarvon laskennassa tarkempia laskentamenetelmiä kuin hierarkkisesti ohjatut kunnat. Lisäksi haluttiin tutkia, vaikuttaako ostopalvelujen käyttö ohjaustavan ja suoritekohtaisen kustannuslaskennan toteutuksen väliseen yhteyteen. Tarkasteltava palveluala oli ikääntyneiden ympärivuorokautiset sosiaalihuollon palvelut. Tilaaja-tuottaja-toimintatavan teoreettisen taustan ja aihepiirin aikaisempien tutkimustulosten perusteella sisäisen tilaaja-tuottaja-mallin oletettiin merkitsevän keskimääräistä tarkempia laskentatoimen ongelmien ratkaisutapoja. Erilaista ohjaustapaa soveltavien kuntien välisten erojen oletettiin kuitenkin kaventuvan ostopalvelujen käytön suhteellisen määrän kasvaessa. Tutkimuksen empiirinen osuus toteutettiin kyselylomaketutkimuksena, jossa kuntien välillä havaittujen erojen suuruusluokkaa ja systemaattisuutta analysoitiin epäparametristen tilastollisten testien avulla. Tutkimuksen perusjoukon muodostivat ne 79 yli 10 000 asukkaan Manner-Suomen kuntaa, joissa kunta vastasi vuonna 2012 ikääntyneiden sosiaalihuollon palvelujen järjestämisestä itsenäisesti tai vastuukunnan asemassa. Tutkimukseen osallistui 29 kuntaa (37 %). Tutkimuksessa osoittautui, että ennakko-oletukset eivät saaneet tukea empiirisestä aineistosta. Laskentatoimen laajuus-, mittaamis- ja kohdistamisongelman ratkaisemisen ei todettu olevan sisäistä tilaaja-tuottaja-mallia soveltavissa kunnissa tarkempaa kuin hierarkkisesti ohjatuissa kunnissa. Tulos oli sama ostopalvelujen käytön suhteellisesta määrästä riippumatta, joskin tämän tekijän vaikutuksen tutkimiseen liittyi rajoitteita, sillä ostopalvelujen käytön ja ohjaustavan välillä havaittiin voimakasta korrelaatiota. Saadut tutkimustulokset viittaavat siihen, että suoritekohtaisen kustannustiedon tarkkuutta pidetään kunnissa tärkeänä oman palvelutuotannon ohjaustavasta riippumatta. Tästä huolimatta kuntien välillä havaittiin eroja erityisesti työajanseurannan hyödyntämisen ja välillisten kustannusten kohdistamismenetelmän suhteen. Tämä antaa aihetta tutkia, mitkä tekijät mahdollisesti rajoittavat kuntia vastaamasta kustannuslaskentatarpeisiinsa