Suomen elinaikakerroin - tulevaisuudennäkymät pohjoismaisessa valossa

Tämän tutkielman tarkoituksena on arvioida kolmen eri tulevaisuudennäkymän kautta, miten Suomen lakisääteisten eläkkeiden arvoa automaattisesti sopeuttava elinaikakerroin kehittyy vuoteen 2060 mennessä. Tutkielma vertailee myös pohjoismaisten vertailumaiden (Ruotsi ja Norja) eläkejärjestelmiä ja elinajanodotteeseen sidottujen lakisääteisten eläkkeiden automaattisia sopeuttamismekanismeja Suomen vastaaviin. Tutkielman kolme tarkastelumaata kuuluvat kaikki ns. pohjoismaisen hyvinvointimallin ryhmään. Pohjoismaisen mallin kivijalat koostuvat asumisperusteisesta perusturvasta, oikeudesta julkisiin palveluihin ja toimeentuloturvaan sekä kattavista hyvinvointipalveluista. Euroopan väestö elää kuitenkin yhä pidempään eikä eläkkeellesiirtymisikä ole pidentynyt merkittävästi. Siksi eläkejärjestelmien kestävyys on tulevaisuudessa entistä kovemmalla koetuksella. Monissa Euroopan maissa eläkkeiden suuruutta onkin pyritty hillitsemään eliniänodotteen kasvun tahdissa. Niin Suomi, Ruotsi kuin Norjakin ovat siis ottaneet käyttöön eläkkeiden tasoa hillitsevät automaattiset mekanismit. Suomessa on käytössä elinaikakerroin, Ruotsissa laskennallinen tilijärjestelmä ja Norjassa jakoluku. Suomen eläkejärjestelmän automaattisena vakautusmekanismina on toiminut vuodesta 2010 alkaen niin sanottu elinaikakerroin. Kerroin lasketaan 62-vuotiaiden eliniänodotteen perusteella. Eläkettä määrättäessä kertynyt kuukausieläke kerrotaan elinaikakertoimella, joka on kasvavan eliniän oloissa alle 1. Eläkejärjestelmien kestävyys on pinnalla mediassa, mutta faktatietoa Suomen elinaikakertoimesta tarjotaan niukalti. Tämä viittaa siihen, ettei elinaikakerrointa tunneta kummemmin. Tässä tutkielmassa pyritään lisäämään elinaikakertoimen tunnettavuutta