Tilannetekijöiden vaikutus tytäryhtiöraportointiin

Yritykset ovat yhä monikansallisempia, ja näin ollen tytäryhtiöiden muodostama verkosto voi suhteellisen pienissäkin yrityksissä olla huomattavan suuri. Tästä syystä tytäryhtiöiden kontrolloinnista on tullut olennainen osa liiketoimintaa. Tytäryhtiöraportointi on yksi keskeisimmistä kontrolloinnin muodoista. Kansainvälistymisen myötä toimintaympäristöt ovat muuttuneet merkittävissä määrin monimuotoisimmiksi. Tästä syystä toimintaan vaikuttavia sekä johtamisessa, kontrolloinnissa ja raportoinnissa huomioitavia tilannetekijöitä on tunnistettu merkittävä joukko. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää mitkä tutkimuksen puitteissa kartoitetuista seitsemästä tilannetekijästä on kohdeorganisaatiossa koettu vaikuttavan tytäryhtiöraportointiin. Työ on kvalitatiivinen ja toteutettu case-tutkimuksena. Empiiristä aineistoa on kerätty kohdeorganisaatiossa suoritetuilla kahdeksalla haastattelulla. Kohdeyrityksenä toimii suomalainen rakennusteollisuudessa toimiva yksityinen konserni, jonka palveluksessa on yli 800 työntekijää, ja jolla on tytäryhtiöitä noin 30 maassa ympäri maailmaa. Joidenkin tilannetekijöiden koettiin selvästi vaikuttavan kohdeyrityksen tytäryhtiöraportointiin, mutta tilanne ei ollut suinkaan sama kaikkien tilannetekijöiden kohdalla. Näin ollen aiemmissa tutkimuksissa kartoitettujen tilannetekijöiden vaikutus raportointiin kyseenalaistettiin jossakin määrin kohdeorganisaatiossa. Toinen mielenkiintoinen havainto liittyy toimintaan vaikuttavaksi koettujen tilannetekijöiden huomioimiseen raportoinnissa: käytännön syistä raportointiin vaikuttavia tilannetekijöiden ei välttämättä anneta lainkaan vaikuttaa raportointiin. Syinä mainittiin esimerkiksi henkilöstö- ja talousresurssien puutteellisuus. Näin ollen tilannetekijöiden vaikutus haluttiin yleensä huomioida vasta raportoinnin analyysivaiheessa. Toisin sanoen yksittäisten tilannetekijöiden ei yleisesti ottaen haluttu vaikututtavan varsinaisiin raportteihin