De dunkla känslonebulosorna. Översättningen av Gunnar Ekelöfs poesi

Tutkielmassani analysoin yhteensä yhdeksää Gunnar Ekelöfin ruotsinkielisistä alkuperäisrunoista tehtyä suomennosta. Tavoitteeni on runoanalyysin keinoin selvittää, mikä on subjektiivisen tulkinnan merkitys näissä yhdeksässä runosuomennoksessa, ja missä määrin runojen kääntäjät ovat soveltaneet kääntäjän vapautta. Sivuan tutkielmassani myös käännösajankohdan ja kontekstin merkitystä käännösteksteissä. Kussakin runoanalyysissä vertailen kahden tai useamman kääntäjän tekemiä käännöksiä. Olen valikoinut tutkittavat runot ja säkeistöt lähinnä sillä perusteella, että ne sisältävät paljon tutkimuskohteeksi hyvin soveltuvaa kielikuvallisuutta. Kääntäjän näkyvyyttä ja vapautta olen tarkastellut eräiden keskeisten käännösteorioiden avulla. Teoriat ovat Eugene Nidan ekvivalenssiteoria, polysysteemiteoria, Gideon Touryn normiteoria sekä Lawrence Venutin näkemykset kääntäjän näkyvyydestä. Näiden lisäksi olen hyödyntänyt Rune Ingon luomaa mallia, jossa eritellään käännösprosessissa tehtäviä muutoksia. Teoria esittelee niitä muutoksia, joita kääntäjän on hyväksyttävää tehdä vapaassa käännöksessä. Ingon teoriaa olen käyttänyt deskriptiivisesti ja pyrkinyt sen avulla tunnistamaan ja nimeämään kääntämisen ilmiöitä. Tekemieni analyysien pohjalta voin todeta, että kaikissa käsittelemissäni suomennoksissa on nähtävissä merkkejä kääntäjän vapauden soveltamisesta. Kääntäjän vapautta varovaisemmin soveltaneet suomentajat vaikuttavat pysytelleen rakenteen ja sanaston puolesta lähellä alkuperäistekstiä ja sitä kautta myös alkuperäisrunon viestiä. Ne käännökset, joissa kääntäjän vapaus on näkyvämpää, sisältävät selkeitä muutoksia niin rakenteessa kuin viestissäkin. Vaikuttaa selvältä, että kääntäjät ovat näissä runoissa halunneet korostaa jotakin tiettyä viestiä: joko sitä, jonka he kokevat alkuperäisrunon todelliseksi viestiksi, tai sitä jonka he haluavat runoon itse luoda. Tutkimusmateriaalin perusteella näyttäisi silti olevan yleisempää, että kääntäjät eivät halua tehdä runoon liian näkyviä tai radikaaleja muutoksia. Kääntäjän vapautta käytetään mieluummin kohtuudella. Selvää on, että kaikilla tässä käsitellyillä kääntäjillä on ollut pyrkimys luoda sujuva ja toimiva teksti. Käännösajankohtaa ja kontekstia pohtiessani tulin siihen päätelmään, että käännösajankohdan vaikutusten selvittäminen vaatisi laajempaa tutkimusmateriaalia. Sen sijaan kontekstilla näyttäisi ainakin tietyissä tapauksissa olevan vaikutusta käännöksen lopulliseen viestiin ja muotoon