Osuuskunta kylätoiminnassa ­ tapausesimerkkinä Rämsöön kyläosuuskunta

Monille maaseudulla asuminen on valinta, joka mahdollistaa toisenlaisen elämäntavan ja itsensä toteuttamisen sekä yksin että yhdessä yhteisön kanssa. Mikäli maaseudun pienet paikallisyhteisöt haluavat selviytyä maaseutua koettelevista muutoksista, on niiden perinteisen kylätoiminnan lisäksi kehitettävä yhdessä nyt myös uusia toimeentulomahdollisuuksia ja otettava tavoitteellisempi ote yhteisön kokonaisvaltaiseen kehittämiseen. Vastuu hyvinvoinnista on vierähtänyt enenevässä määrin paikallistasolle ja yhteisöjä kannustetaan esimerkiksi korvaamaan katoavat palvelut yhteisön itsensä tuottamilla palveluilla. Erilaisten julkisten maaseudun kehittämisjärjestelmien myötä paikallisyhteisöjen toimintaan on tarjolla myös taloudellisia resursseja. Hankerahoitus on kuitenkin luonteeltaan aivan erilaista kuin itse esimerkiksi kulttuuritapahtumisen järjestämisestä talkootyöllä ansaittu raha. Ulkopuolisen rahan logiikka muuttaa yhteistoiminnan sisäisiä suhteita monin tavoin. Tähän yhteisön, rahan ja yrittämisen monisyiseen problematiikkaan pureudutaan tässä tutkimuksessa etsimällä vastauksia tutkimuskysymykseen ”Mikä on osuuskuntamuotoisen toiminnan rooli kylätoiminnassa?”. Tutkimus on toteutettu laadullisella otteella haastattelemalla kuutta Rämsöön kyläosuuskunnan perustamisessa mukana ollutta henkilöä. Kyläyhdistyksen pienimuotoinen liiketoiminta on Rämsöössä onnistuttu erottamaan muusta kylätoiminnasta perustamalla kyläyhdistyksen voimin kyläosuuskunta, jonka jäseneksi kuka tahansa kyläläinen voi liittyä. Vaikka kyläosuuskunnan toiminta on toistaiseksi pientä, on sen merkitys kyläyhdistyksen tehtävien jaossa suuri ja se mahdollistaa esimerkiksi palkan maksamisen tietyistä töistä, joita ennen tehtiin talkoilla. Tulevaisuudessa osuuskunnan kautta on mahdollista tehdä melkein mitä vain, mikäli yhteisön ihmisten elämäntilanteet muuttuvat ja aikaa, tarvetta sekä intoa yrittämiseen on enemmän. Tällä hetkellä suurin osa kylän monipuolisesta kulttuuritapahtumatarjonnasta pyöritetään edelleen kyläyhdistyksen talkoovoimin ja kyläyhdistyksen vastuulla on myös kylän suunnitelmallinen kehittäminen. Hyvinvointipalvelujen tuotantoon kyläosuuskunta ei vielä ole ryhtynyt ja niiden toteuttaminen osuuskunnan kautta herättikin vastaajissa ristiriitaisia ajatuksia. Osuuskuntamuotoisen yritystoiminnan vapaaehtoisuuteen perustuvan kylätoiminnan ohessa mahdollistaa osuuskunnan ja kyläkerhon välisen tehtäväjaon selkeys ja avoimuus. Rämsöön kylällä on löydetty tasapaino perinteisen kylätoiminnan ja yhteisöllisen yritystoiminnan välillä. Ratkaiseva tekijä sen löytymisessä on taloudellisen ja sosiaalisen yhteenkietoutumisen (embeddedness) tunnustaminen. Vapaaehtoisuuteen perustavalla talkootoiminnalla on rajansa ja niiden vaalimiseen tarvitaan koko yhteisön viisaita yhteisiä päätöksiä. Rämsöössä kaiken perustana on yhdessä tekemisen perinne ja luottamus kyläläisten välillä. Kyse on siis paikallisesta ratkaisusta, jonka tarkastelua ei voida irrottaa kylän ja sen ihmisten muodostamasta toiminnallisesta kokonaisuudesta. Avainsanat: kylätoiminta, osuustoiminta, paikallisuus, kehittäminen, embeddednes