MONIAMMATILLINEN ASIANTUNTIJA Sosiaalityöntekijöiden käsityksiä asiantuntijuudesta ja moniammatillisuudesta

Sosiaali- ja terveydenhuollon alalla moniammatillista työtä on tehty jo pitkään. Sosiaalialan sisäisestä moniammatillisesta yhteistyöstä on lyhyt matka eri alojen asiantuntijoiden yhteistyöhön. Moniammatillisessa tiimissä voi työskennellä useita eri tieteenaloja ja organisaatioita edustavia henkilöitä. Tämä merkitsee siirtymistä yksilöllisestä asiantuntijuudesta kohti jaettua, kollektiivista asiantuntijuutta. Työvoiman palvelukeskukset ovat työhallinnon, kuntien ja Kelan yhteisiä toimipisteitä. Perustyöparin näissä muodostavat kunnalliset sosiaalityöntekijät ja työhallinnon työvoimaohjaajat. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on ollut tutkia ja selvittää Työvoiman palvelukeskuksessa työskentelevien sosiaalityöntekijöiden käsityksiä asiantuntijuudesta ja moniammatillisuudesta sekä heidän kokemuksia ammatillisesta kasvustaan ja muutoksestaan. Tutkimuksen alussa kuvataan sosiaalityön historiaa ja perustehtäviä. Tutkimuksessa tarkastellaan asiantuntijuuden moninaisuutta yksilöllisenä, yhteisöllisenä ja rajojen ylityksinä. Tutkimuksessa tarkastellaan lisäksi sosiaalityöntekijöiden käsityksiä moniammatillillisuudesta sekä yhteistyön tekemisen heikkouksista ja jännitteistä. Mielenkiinnon kohteena on myös sosiaalityöntekijöiden ammatillinen muutosprosessi. Tutkimuksessa tutkimusongelmaa lähestytään moniammatillisen tiimin yksilöasiantuntijan, sosiaalityöntekijän, näkökulmasta. Tämän tutkimuksen haastattelut tehtiin Työvoiman palvelukeskuksissa työskenteleville sosiaalityöntekijöille. He kaikki olivat siirtyneet näihin uusiin toimintaympäristöihin kunnallisista sosiaalitoimistoista ja ovat työskennelleet jo muutamia vuosia eri alojen asiantuntijoiden työparina. Tutkimuksellisena lähestymistapana käytettiin fenomenografiaa, jolla tutkitaan ihmisten käsityksiä. Tutkimus on kvalitatiivinen ja se rajattiin moniammatillisen tiimin sosiaalityöntekijöihin. Aineisto hankittiin teemahaastattelulla. Aineiston analyysi suoritettiin fenomenografisen tutkimuksen perinteen mukaisesti sisällönanalyysillä. Sosiaalityöntekijöiden käsitykset asiantuntijuudesta ja moniammatillisesta asiantuntijuudesta olivat varsin samanlaisia. Heidän mukaansa asiantuntijuus on koulutusta, kokemusta ja jatkuvaa oman ammatillisen osaamisen ylläpitoa. Moniammatillisuus on sosiaalityöntekijöiden käsitysten mukaan toisten osaamisen arvostusta ja kunnioitusta sekä dialogin pohjalta syntyvää yhteistä tietoa ja osaamista. Sosiaalityöntekijöiden muutosprosessia moniammatillisen tiimin jäseneksi tarkasteltiin tiimiytymisprosessin mukaisesti. Prosessista on löydettävissä neljä eri vaihetta; siirtyminen (tutustuminen), myrskyämisvaihe, uuden roolin ja ammatillisuuden rakentaminen työparityöhön sopivaksi ja toimiva jatkuvasti kehittyvä yhteistyö. Muutosprosessissa sosiaalityöntekijät rakensivat uuden ammatti-identiteetin. He kirkastivat oman osaamisensa sosiaalityön perusteiden kautta yhdessä työpariensa kanssa. Opittuaan moniammatillisiksi asiantuntijoiksi sosiaalityöntekijät eivät ole enää halukkaita palaamaan yksilöasiantuntijoiksi, koska työparin ja tiimin tuki on niin merkittävä käytännön asiakastyössä. Uudessa tehtävässään sosiaalityöntekijät kokevat tekevänsä oikeaa, syvällistä sosiaalityötä. Ammatillisesti tarkasteltuna sosiaalityön tekeminen on syventynyt, sosiaalityöntekijät ovat oppineet uusia menetelmiä sekä löytäneet omasta ja muiden osaamisesta toisiaan täydentävät elementit. Avainsanat: asiantuntijuus, moniammatillisuus, ammatillinen kasvu, fenomenografi