MIKON KOULUTUSVALINTA -­ nuoren liikuntavammaisen kokemukset omasta koulutus- ja uravalinnastaan peruskoulun päättyessä

Perusopetuksen päättövaiheessa nuori tekee omiin kykyihinsä ja kiinnostuksiinsa perus-tuvia opiskelua ja koulutusta, arkielämää ja elämänuraa koskevia ratkaisuja. Tässä tut-kimuksessa liikuntavammaisen koulutus- ja uravalintaprosessia tarkastellaan laadulli-sesti yhdeksäsluokkalaisen Mikon näkökulmasta. Tarkoituksena on ymmärtää liikunta-vammaisen nuoren näkemyksen rakentumista omasta itsestään ja elämänkulustaan, vammaisuudestaan ja kuntoutuksestaan sekä perusopetuksesta ja oppilaanohjauksesta. Peruskoulu toimii nuoren lähtölautana jatko-opintoihin, mutta millaiseksi ponnah-dusalustaksi hän sen kokee? Miten hän kokee kodin ja kuntoutustahon toiminnan tässä tärkeässä päätöksessään? Tutkimuksessa on verrattu Mikon haastatteluin luotua kuvaus-ta kokemuksistaan perusopetuksen ja vammaispalvelun tavoitteisiin ja käytäntöihin. Mikon mielestä hänen integroimisensa yleisopetukseen on ollut onnistunut ratkaisu. Mikkoa ei ole siirretty erityisopetukseen eikä hänelle ole laadittu henkilökohtaista ope-tuksen järjestämistä koskevaa suunnitelmaa. Mikko on hyvin sitoutunut koulunkäyntiin, vaikka ei viihdykään koulussa. Hän kokee itsensä koulussa yksinäiseksi, muttei syrji-tyksi. Vammaiselta lapselta ja hänen perheeltään vaaditaan paljon jaksamista muutenkin vaativassa arjessa. Mikolla on tulevaisuudenuskoa ja uskoa itseensä oman koulutusvalintansa tekijänä. Mikko haluaa opiskelupaikan, josta on realistiset mahdollisuudet valmistua ja toimia ammatissaan, niin että tulevaisuudessa pystyy elättämään itsensä ja elämään itsenäisesti. Mikon koulutusalaa koskevaan päätökseen vaikuttavia tekijöitä olivat työllistyminen ja palkan suuruus, mutta myös opiskeluun liittyvät kustannukset. Koulutusvalinnan teke-mistä tukivat vanhemmat, muutamat opettajat, TET, vierailut oppilaitoksiin ja koulutus-kokeilu. Vaikka Mikko koki tekevänsä päätöksen jatko-opinnoistaan itse, tarvitsi hän päätöksenteossaan kuuntelijaa ja tukijaa; tunnetta, että hänestä ja hänen asioistaan ol-laan kiinnostuneita. Hän olisi tarvinnut myös ikätovereita ystäviksi, joihin verrata itse-ään ja ajatuksiaan valinnoistaan. Koti, koulu ja kuntouttava taho eivät saa jättää nuorta ratkaisuineen yksin. Avainsanat: Koulutus- ja uravalinta, liikuntavammaisuus, perusopetus, opinto-ohjaus, kuntoutu