Oppilashuoltoryhmän päätöksentekokulttuuri

Tämän työn tavoitteena on selvittää sitä, minkälaisia ovat ne tavat, joilla oppilashuoltoryhmissä tehdään päätöksiä. Päätöksenteko on prosessinomainen tapahtuma, jossa ryhmä etenee vaihe vaiheelta siihen ratkaisuun, johon päätyy. Tutkimus selvittää myös sitä, mitä päätöksiä oppilashuoltoryhmissä tehdään. Oppilashuoltoryhmän päätökset ovat systeemisen näkemyksen mukaan osa laajempaa kokonaisuutta, jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen. Teoreettisesti työssäni pohjaan sosiaaliseen konstruktionismiin, joka on systeemisen ajattelun pohjana. Keskeisen osan teoriasta muodostaa sellainen aineistolähtöinen materiaali, jossa korostuu ongelmien ennaltaehkäisy koulun oppilashuoltotyössä. Tutkimukseni on laadullinen tutkimus, jossa aineistona on kuuden alakoulun oppilashuoltoryhmän puheenjohtajan haastattelu. Haastatteluaineiston pohjalta olen selvittänyt sitä, mitä asioita oppilashuoltoryhmissä käsitellään ja miten asioita käsitellään. Tutkimuksessani olen vastauksia luokittelemalla ja tyypittelemällä sekä sisällönanalyysia käyttäen analysoinut purkamaani aineistoa. Sisällönanalyysilla kuvasin oppilashuoltoryhmien päätöksentekoprosesseja sanallisesti jakaen päätöksentavat kuvailevalla nimellä kuuteen eri ryhmään. Oppilashuoltoryhmien päätökset tyypittelin paitsi asian mukaan myös sen mukaan, onko kohteena yksittäinen oppilas/oppilasryhmä tai koulu/koulun toiminta. Lisäksi luokittelin päätökset sen mukaan, vaativatko ne koulun ulkopuolista toimintaa, koulun itsenäistä toimintaa vai jätetäänkö päätökset kokonaan tekemättä. Oppilashuoltoryhmissä käsiteltävät asiat ovat pääsääntöisesti yksittäisen oppilaan jo olemassa olevien ongelmien käsittelyä. Yleisimmät koulun toimintaan liittyvät asiat ovat lähinnä asioiden organisoimista, kuten aikatauluista ja työnjaosta sopimista. Ennaltaehkäiseviä, systemaattisia, koulun toimintaa ohjaavia asioita käsitellään niissä ryhmissä, joissa puheenjohtaja tai joku muu yhteisön jäsenistä on saanut oppilashuollollista koulutusta. Oppilashuoltoryhmillä on selkeät struktuurit toiminnassaan liittyen säännöllisiin, ennalta sovittuihin kokoontumisaikoihin, moniammatilliseen ryhmään, asialistaan ja muistioon. Sen sijaan voidaan todeta, että päätöksentekoa kuvaa tavoitteiden epämääräisyys. Päätöksentekoprosessissa edetään tavallisimmin tilanteen arvioinnista suoraan suunnitteluun ja päätöksentekoon sekä toteutukseen, mutta tavoitetta ei aseteta tai ainakaan sitä ei lausuta ääneen. Tavoitteen ollessa epämääräinen, myös toimintaa kuvaa epämääräisyys. Tavoitteen puuttuessa tavoitetta ei voida arvioida, vaan arvioidaankin mahdollisesti epämääräistä toimintaa. Konkreettisia apuvälineitä päätöksenteossa käyttäen voidaan oppia tunnistamaan oman ryhmän tapaa toimia. Tiedostamisen kautta ymmärtäminen mahdollistuu. Muutoksen ymmärtämiselle rakentuu sellainen toimintakulttuuri, joka mahdollistaa kasvun ja kehityksen. Asiasanat: oppilashuolto, sosiaalinen konstruktionismi, systeemisyys, moniammatillisuus, toimintakulttuur