Valoa sokeille! Sokeain kirjaston syntyyn vaikuttaneita tekijöitä ja kirjaston alkuvaiheet 1890-luvulla

Helsingissä aloitti toimintansa sokeain kirjasto vuonna 1894. Tässä tutkielmassa tarkastellaan kirjaston syntyyn vaikuttaneita tekijöitä. Oleellisena sokeain kirjaston toiminnan mahdollistaneena tekijänä oli säätyläisnaisten vuonna 1890 perustaman Kirjoja sokeille -yhdistyksen työ. Naiset ryhtyivät tuottamaan sokeille pistekirjoja. Tekijöinä, jotka herättivät ajatuksen kirjoista sokeille, käsitellään sokeiden parantunutta asemaa suomalaisessa yhteiskunnassa, ulkomaiden mallin vaikutusta sekä säätyläisnaisten toimintaa. Sokeiden aseman muuttuminen alkoi suomalaisessa yhteiskunnassa 1860-luvulla, jolloin sokeiden koulutus alkoi. Sokeista tuli koulutuskelpoisia ja lukutaitoisia kansalaisia. Koulut tarvitsivat työhönsä kirjallisuutta ja ne toimivat herättäjinä pistekirjojen tuottamiselle. Sokeainkirjoitus oli tullut Suomeen vasta koulukeskustelun myötä, joten pistekirjoja ei ollut paljoakaan saatavilla. Malli sokeain kirjaston toimintaan saatiin lähinnä Ranskasta ja Englannista, joilla oli pitkä historia sokeainhoidossa. Myös toimintamalli pistekirjojen tuottamiseen vapaaehtoisvoimin kantautui näistä maista. Lähes kaikelle 1800-luvun lopulla alkaneelle toiminnalle maassamme oli ominaista tukeutuminen ulkomaisiin esikuviin. Suomessa ryhdyttiin tuottamaan pistekirjoja sokeille käsin jäljentämällä. Kirjojen jäljentäjiksi ryhtyivät säätyläisnaiset, sillä heillä oli vapaaehtoiseen työhön tarvittavia resursseja. Säätyläisnaisilla oli myös kokemusta hyväntekeväisyystyöstä 1840-luvulla perustettujen rouvasväenyhdistysten myötä. Yhteiskunnassa tapahtuneiden muutosten myötä myös naimattomille naisille avautui mahdollisuus aktiiviseen vapaaehtoistyöhön erilaisissa yhdistyksissä. Cely Mechelinin osuus sokeain kirjastotyön alkamisessa on merkittävä, sillä hän organisoi Kirjoja sokeille -yhdistyksen tekemän jäljennystyön. Hänen taustallaan vaikutti ruotsinkielinen säätyläisperhe, joka pyrki ja kykeni vaikuttamaan niin sosiaalisiin, yhteiskunnallisiin kuin poliittisiinkin epäkohtiin. Cely Mechelin omaksui kotonaan aktiivisen yhteiskunnallisen toiminnan mallin ja hänen toimintaansa kanavoitui sokeain työn lisäksi monelle muullekin yhteiskunnan saralle. Valtakunnallinen yleisten kirjastojen verkko pyrki järjestäytymään 1880- ja 1890-luvulla, jolloin kansan- ja kaupunginkirjastojen rinnalle syntyi eri järjestöjen ja yhdistysten ylläpitämiä kirjastoja. Sokeain kirjasto toimi erillään muusta kirjastokehityksestä mutta sen syntyä voidaan verrata järjestöjen ja kaupunkien kirjastojen perustamisvaiheisiin. Aikanaan sokeain kirjastoa pidettiin kuitenkin lähinnä hyväntekeväisyyslaitoksena, jonka oletettiin toimivan vapaaehtoisten hyväntekijöiden ja avustusten varassa. Asiasanat: kirjastot, historia, näkövammaiset, naiset, Cely Mechelin, säätyläiset