Kehitysvammaisen nuoren itsenäistyminen ja sen tukeminen

Tutkielman tarkoituksena oli kuvata peruskoulunsa päättävän kehitysvammaisen nuoren itsenäistymistä sekä nuoren ja perheen saamaa ja odottamaa tukea. Tutkimusaineisto kerättiin kahdeksalta (N=8) perheeltä teemahaastattelun avulla. Haastatteluun osallistui kaikki äidit, kolme isää ja neljä nuorta kokonaan, kaksi osittain ja kaksi ei osallistunut. Lähestymistavaltaan tutkimus on laadullinen. Aineisto analysoitiin induktiivisella sisällön analyysillä. Nuoren itsenäistyminen oli vanhemmille selkeä ja luonnollinen päämäärä, joskin se aiheuttaa monenlaisia, usein ambivalentteja tuntemuksia. Itsenäistyminen koetaan sekä nuoren että vanhempien jaksamista ja elämänlaatua parantavana tekijänä. Nuoren itsenäistymistä uhkaavia tekijöitä ovat äiti-lapsi-suhteen kiinteys, ylihuolehtivuus sekä nuoren kehittymättömyys, psyykkiset ongelmat, kontaktivaikeudet ja passiivisuus. Nuoren selviytyminen kodin ulkopuolella edellyttää taitojen oppimista ja harjaannuttamista, jonkin asteista kykyä pärjätä ja huolehtia itsestään sekä nuorille kohdistettua mielekästä toimintaa. Päämääränä oleva asuminen kehitysvammaisten asuntolassa edellyttää sekä nuoren että vanhempien hyväksyntää ja kokemusta laadukkaasta asumisesta ja mielekkään elämän rakentumisesta kodin ulkopuolella. Perheiden saama virallinen tuki muodostui taloudellisesta ja ammattihenkilöiltä saadusta tuesta. Omaisilta ja vertaisilta saatua epävirallista tukea arvostettiin erityisesti. Perheen sisäisessä tuessa korostui aviosuhde sekä oman ja yhteisen ajan merkitys. Perheet odottivat itsenäistyvälle nuorelle henkistä tukea ja läheistä ihmissuhdetta sekä nuoren rinnalla kulkevaa ohjaajaa ja valmentajaa, joka ammattihenkilöistä voisi olla kuntoutusohjaaja. Ammattihenkilöiltä odotetussa tuessa korostui yleinen ja yksilöllinen tiedollinen tuki nuoren mahdollisuuksista jatko-opintojen ja asumisen suhteen. Tuen tarve korostuu elämän käännekohdissa, jollaiseksi peruskoulun päättyminen kehitysvammaisen nuoren elämässä katsottiin. Perheet odottivat kehitysvammaisille nuorille suunnattua aktiivista toimintaa sekä laadukkaita asumispalveluja. Rakenteellisia puitteita tärkeämpinä pidettiin henkilökunnan motivaatiota, määrää ja laatua. Vanhemmat toivoivat nuoren muuttaessa pois kotoa, seuraajikseen ihmisiä, jotka aidosti välittävät nuoresta. Ammattihenkilöiltä odotetaan ammattitaitoa, rohkeutta, välittämistä, luottamusta, konkreettista apua ja tietoa sekä suhteen toimivuutta ja jatkuvuutta. Kehitysvammaisen nuoren itsenäistymisen edistäminen ja perheen voimavarojen tukeminen edellyttää sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstöltä moniammatillista yhteistyötä, vastuualueiden selkiyttämistä ja palvelutuotteiden edelleen kehittämistä sekä niiden uudistamista. Avainsanat: Kehitysvammaisuus, nuoruus, kehitysvammainen nuori, perhe, itsenäistyminen, tuki, tukeminen