EU-tason sosiaalinen vuoropuhelu korporatistisena politiikkayhteisönä. Suomalaisten työmarkkinakeskusjärjestöjen osallistuminen määräaikaisia työsuhteita koskevan direktiivin ja etätyön puitesopimuksen syntyprosessiin

Tarkastelen pro gradu -tutkielmassani EU:ssa harjoitettavan sosiaalisen vuoropuhelun verkostorakenteita sekä suomalaisten työmarkkinakeskusjärjestöjen osallistumista sosiaalisen vuoropuhelun puitteissa toteutuviin sopimusprosesseihin. Sosiaalisen vuoropuhelun yhteydessä käytävien kaksikantaisten neuvottelujen kautta on tähän mennessä syntynyt viisi sopimusta, joista kolme on pantu täytäntöön neuvoston direktiivillä, kaksi etupäässä työmarkkinaosapuolten omin voimin kansallisella tasolla. Päähuomioni kohdistuu kahteen täytäntöönpanoltaan toisistaan poikkeavaan päätöksentekoprosessiin: Määräaikaista työtä koskeva sopimus saatiin aikaan vuonna 1999 ja on pantu täytäntöön direktiivillä. Ei-lainsäädännöllinen puitesopimus tietotekniikka-avusteisesta etätyöstä puolestaan syntyi vuonna 2002. Lähestyn sosiaalista vuoropuhelua yhtenä suomalaisten työmarkkinatoimijoiden EU-edunvalvonnan ja eurooppalaistumisen muotona. Tapaustutkimuksen avulla olen etsinyt vastauksia esimerkiksi kysymyksiin, mitä EY:n perustamissopimuksen artiklojen 138 ja 139 mukainen sosiaalinen vuoropuhelu on ja täyttääkö se Gerda Falknerin (1998) teoksessaan EU Social Policy in the 1990s. Towards a corporatist policy community määrittelemän korporatistisen politiikkayhteisön kriteerit. Lisäksi selvitän, millä tavoin suomalaiset työmarkkinakeskusjärjestöt osallistuvat EU:n sosiaaliseen vuoropuheluun ja eroavatko palkansaaja- ja työnantajapuolen lähtökohdat toisistaan, kun puhutaan eurooppalaistumisesta yleisemminkin. Laadullisen tutkielmani empiirinen aineisto koostuu lähinnä suomalaisia työmarkkinakeskusjärjestöjä Eurooppa-tason neuvotteluissa edustaneiden henkilöiden haastatteluista. Olen käyttänyt sen järjestämisessä muun muassa Frans van Waardenin (1992) politiikkaverkostotypologiaa. Van Waarden on esittänyt typologiansa artikkelissaan Dimensions and types of policy networks. EU:n sosiaalisen vuoropuhelun toimijoiden, toiminnan luonteen ja vuorovaikutussuhteiden tarkastelu suomalaisnäkökulmasta osoittaa, että järjestelmä täyttää korporatistisen politiikkayhteisön kriteerit. Politiikkayhteisönä verkosto on suljettu ja vakaa. Korporatistisen vivahteen sille antaa muun muassa se, että Euroopan komissiolla, joka korporatismin näkökulmasta on tulkittavissa niin sanotusti valtiovallan edustajaksi EU-tasolla, on jo perustamissopimuksen nojalla vahva rooli sosiaalisessa vuoropuhelussa. Tämän lisäksi sosiaalisen vuoropuhelun puitteissa aikaansaatujen sopimusten täytäntöönpano voidaan delegoida työmarkkinaosapuolten toteutettavaksi kansallisella tasolla. Näin on ensimmäistä kertaa menetelty etätyön puitesopimuksen kohdalla. Eurooppa-tason kattojärjestöjen ja EU:n toimielinten, lähinnä komission, ohella sosiaalisen vuoropuhelun ympärille muodostuva politiikkayhteisö kattaa kansalliset, tässä tapauksessa suomalaiset työmarkkinakeskusjärjestöt, jotka ovat olleet tiiviisti mukana määräaikaista ja etätyötä koskevien puitesopimusten neuvotteluprosesseissa. Eurooppa-tason järjestöjen puitteissa harjoitetun edunvalvonnan ohella yhteistyötä on tehty niin suomalaisjärjestöjen välillä kuin valtionhallinnonkin kanssa neuvottelujen aikana ja sopimusten täytäntöönpanovaiheessa. Osallistuminen sosiaaliseen vuoropuheluun on suomalaisjärjestöissä osa arkea. On kuitenkin huomattava, että lähtökohtaisesti palkansaaja- ja työnantajapuoli osallistuvat EU-edunvalvontaan erilaisin tavoittein. Palkansaajien kohdalla intressi kumpuaa lähinnä työntekijöiden työolojen ja -ehtojen parantamisesta, työnantajapuolella sen sijaan elinkeinoelämän kilpailukyvyn varmistamisesta. Koska nykyisen kaltainen oikeudellinen perusta EU:n sosiaaliselle vuoropuhelulle syntyi vasta Maastrichtin sopimuksen yhteydessä ja koska valtaosa sosiaalisen vuoropuhelun ja sen tutkimukseen soveltuvista käsitteistä on alun perin muokattu kansallisen tason ilmiöitä silmälläpitäen, sekä käsitteiden että teoreettisen viitekehyksen saralla on vielä tehtävää. Tutkimusmenetelmien kehittämisen osalta yksi mahdollinen suunta on rakenteellisen politiikkaverkostolähestymistavan soveltaminen. Käytännön näkökulmasta olennaista on esimerkiksi sosiaalisen vuoropuhelun kehityksen tai sen puitteissa syntyneiden sopimusten kansallisen täytäntöönpanon tarkastelu. Tulevaisuus näyttää, tullaanko eurooppalaisten työmarkkinaosapuolten neuvottelemia sopimuksia panemaan täytäntöön ensisijaisesti palkansaajien toiveiden mukaan direktiiveillä vai tulevatko työnantajapuolen suosimat ei-lainsäädännölliset sopimukset yleistymään. Esimerkiksi aiheet, joista EU-tasolla on viime vuosina neuvoteltu, antavat viitteitä lähinnä jälkimmäisen vaihtoehdon tueksi. Asiasanat: Euroopan unioni, sosiaalipolitiikka, työmarkkinapolitiikka, sosiaalinen vuoropuhelu, työmarkkinakeskusjärjestöt, edunvalvonta, päätöksenteko, korporatismi, politiikkaverkosto, korporatistinen politiikkayhteis