Sosiaalityön asiantuntijuus aktivointisuunnittelun kontekstissa työvoimaneuvojien näkökulmasta

Tutkimuksessa tarkastellaan sosiaalityön asiantuntijuutta aktivointisuunnittelun kontekstissa. Aktivointisuunnittelu on pitkäaikaistyöttömien työllistymisen edistämiseen tähtäävää palvelua. Työkäytäntö sisältyy lakiin kuntouttavasta työtoiminnasta (189/2001). Palvelussa on keskeistä aktivointisuunnitelman laatiminen. Suunnitelma on kirjallinen sopimus toimista, joiden on tarkoitus edistää pitkäaikaistyöttömän asiakkaan työllistymistä. Aktivointisuunnitteluun osallistuu työvoimaviranomainen, sosiaaliviranomainen sekä heidän yhteisasiakas. Tutkimusaihetta käsitellään työvoimaneuvojien näkökulmasta. Sosiaalityön asiantuntijuuteen on valittu näkökulmaksi asiantuntijuutta kuvaavat käsitteet. Käsitteitä ovat työn tavoitteellinen tehtävä, työn kohde, tieto, sekä työmuodot. Näitä käsitteitä käytetään asiantuntijuuden tarkasteluun sekä tutkimuksen teoreettisessa että empiirisessä osuudessa. Tutkimusta varten on haastateltu seitsemää työvoimaneuvojaa kolmella eri paikkakunnalla. Aineisto on kerätty teemahaastattelumenetelmällä. Haastatteluaineiston analysoinnissa on käytetty sekä teoria- että aineistolähtöistä sisällönanalyysiä. Tutkimuksen mukaan aktivointisuunnittelun kontekstissa ilmenevä sosiaalityön asiantuntijuus on työvoimaneuvojien näkökulmasta pitkäaikaistyöttömän asiakkaan arjen perusasioiden ja muuhun kuin ammatillisiin valmiuksiin liittyvän elämäntilanteen asiantuntijuutta. Sosiaalityöntekijä käyttää tietoaan ja osaamistaan asiakkaan elämäntilanteen kokonaisvaltaiseen kartoittamiseen ja esiintuomiseen työllistymisen kannalta merkittävässä valossa. Haastatellut työvoimaneuvojat näkevät sosiaalityön roolin hyvin samansuuntaisesti kuin aikaisemmissa aktivoinnin kontekstissa tehtävää sosiaalityötä käsittelevissä tutkimuksissa on nähty. Sosiaalityön asiantuntijuus näyttäytyy tutkimusaineistossa pitkäaikaistyöttömän työllistymistilanteen edistämisen kannalta merkityksellisenä. Sosiaalityöntekijä kiinnittää asiantuntemuksensa avulla aktivointisuunnitteluun osallistuvien huomiota työllistymisen kannalta merkittäviin, muihin kuin asiakkaan ammatillisiin valmiuksiin liittyviin tekijöihin tämän elämäntilanteessa. Nämä tekijät käsittävät laaja-alaisesti useita elämän aspekteja. Sosiaalityöntekijä kiinnittää aktivointisuunnittelussa huomiota erityisesti asiakkaan perhetilanteeseen, asumisolosuhteisiin, terveyteen sekä elämänhistoriaan. Tällaiset seikat tulevat aktivointisuunnittelussa esille työllistymisen edellytyksinä, niiden puutteina tai työllistymisen esteinä. Haastatellut työvoimaneuvojat kokivat tällaisten tekijöiden kartoittamisen tärkeänä aktivointisuunnittelussa. Yhteistyö työ- ja sosiaaliviranomaisten välillä pitkäaikaistyöttömien työllistymistilanteen edistämisessä vaikuttaa tutkimustulosten perusteella hyödylliseltä. Avainsanat: Aktivointi, aktivointipolitiikka, aktivointisuunnittelu, aktivointisuunnitelma, sosiaalityö, sosiaalityön asiantuntijuu