Yleisesti ja rajoitetusti verovelvollisten suomalaisten luonnollisten henkilöiden verosuunnittelumahdollisuudet Suomen ja Viron välillä

Tutkimuksessa käsitellään suomalaisten luonnollisten henkilöiden verosuunnittelumahdollisuuksia Suomen ja Viron välillä. Verosuunnittelumahdollisuuksia tutkitaan, koska nykyään suuret yritykset siirtävät tehtaitaan halvemman tuotannon maihin ja näiden perässä liikkuu myös osaavaa työvoimaa maasta toiseen. Henkilöiden maastamuutto tuo heidän verotukseensa kansainvälisiä näkökohtia. Tutkimuksen verosuunnittelu suoritetaan verovelvollisuusaseman perusteella. Tutkimusmenetelminä on käytetty oikeusdogmaattista ja oikeusvertailevaa tutkimusmetodia. Oikeusdogmaattista tutkimusmetodia on käytetty selvitettäessä yleistä ja rajoitettua verovelvollisuutta ja heidän tuloverotustaan. Oikeusvertailevaa tutkimusmetodia on hyödynnetty verosuunnittelussa. Tutkimuksen tärkeimpinä lähteinä ovat Marjaana Helmisen teosta Kansainvälinen verotus, Matti Myrskyn ja Esko Linnakankaan teosta Kansainvälinen henkilö- ja yritysverotus, Verohallituksen julkaisua 284.05 Kansainvälisen verotuksen käsikirja ja Lasse Lehiksen kirjoittama luku Estonia - Taxation of Individuals teoksessa European Tax Handbook. Suomen ja Viron yleinen ja rajoitettu verovelvollisuus määräytyvät pitkälti samoilla perusteilla eli asumisen ja maassa oleskelun avulla. Virossa verovelvollisuusaseman muuttaminen onnistuu pelkän maastamuuton avulla, mutta suomalaisten verovelvollisuusaseman muuttamista Suomesta vaikeuttaa Suomen kansalaisia koskeva kolmen vuoden sääntö. Tuloverotuksen kohdalla valtioiden välillä on enemmän eroja. Suurin eroavaisuus johtuu siitä, että Suomessa on käytössä eriytetty tuloverojärjestelmä ja Virossa on käytössä tasaverojärjestelmä. Se, mikä verovelvollisuusasetelma olisi verovelvolliselle verosuunnittelullisesti edullisin, riippuu pitkälti siitä minkälaisia tuloja, mistä valtiosta ja miten paljon tuloja verovelvollinen saa. Kaiken kaikkiaan verosuunnittelumahdollisuudet Suomen ja Viron välillä ovat hyvin rajoitetut, koska verosopimuksen perusteella verotusoikeus on melkein jokaisen tulotyypin kohdalla myönnetty molemmille valtioille. Lisäksi kun verosopimuksen mukaan kaksinkertaisen verotuksen poistamismenetelmänä käytetään hyvitysmenetelmää, jää yleensä verovelvollista rasittamaan asuinvaltion tai lähdevaltion ankarampi verotus. Parhaimmat verosuunnittelumahdollisuudet liittyvät siihen, kun toinen valtio on vapauttanut tulotyypin veroista kokonaan