Kohtaamisia - lasten sosiaalisen toimijuuden tarkastelua kasvatuksellisesta näkökulmasta. Etnografinen tapaustutkimus päiväkodin neuvottelukulttuurista

Tutkittavana ilmiönä tässä pro gradu-tutkielmassa on päiväkodin neuvottelukulttuuri. Tutkimus kohdistuu lasten ja aikuisten kohtaamisiin neuvottelutilanteissa päiväkodin toiminta-areenoilla kiinnittäen huomiota lasten sosiaalisen toimijuuden ja kasvatustyön suhteeseen. Neuvottelutilanteet nähdään aikuisten ja lasten maailmojen kohtaamisen rajapintoina, jossa kasvattajien ajattelu kohtaa lasten sosiaalisen toimijuuden ja kompetenssin ja ilmentyy kasvatuksellisena toimintana. Tutkimuksen tehtävänä on selvittää, millaista neuvottelukulttuuria ilmenee päiväkodissa aikuisten ja lasten keskinäisissä suhteissa, miten valta ja vastuu heijastuvat näihin neuvotteluihin sekä millaiseksi lasten sosiaalinen toimijuus muodostuu päiväkodin neuvotteluareenoilla. Tutkimus kytkeytyy modernin lapsuustutkimuksen lähtöolettamuksiin ja kiinnittää ne varhaiskasvatustyön kontekstiin. Tutkimus on luonteeltaan kvalitatiivinen etnografinen tapaustutkimus, jossa tutkimusmetodeina on käytetty etnografista havainnointia ja teemahaastattelua. Tutkimuksen empiirinen aineisto on kerätty erään keskisuuren kaupungin päiväkodin esiopetusryhmästä kevään 2005 aikana, ja se on analysoitu aineistolähtöisesti. Tutkimus kokonaisuutena kuuluu osaksi laajempaa kehittämis- ja tutkimusprojektia ”Tiedon ja osaamisen kehittäminen moniammatillisessa työyhteisössä” (Nummenmaa & Karila 2005). Tutkimuksen empiirisen aineiston kautta sekä lapset että aikuiset näyttäytyivät aktiivisina neuvottelijoina päiväkodin neuvottelutilanteissa. Aikuisten ja lasten keskinäisiä neuvotteluja käytiin pääsääntöisesti sääntöjä, käyttäytymistä ja järjestystä sekä toimintaa ja toimintatapoja koskien. Valta ja vastuu kietoutuivat eri muodoissaan neuvotteluihin. Aikuisten vallankäytön ja vastuun voitiin nähdä perustuvan kasvatuksellisiin lähtökohtiin ja aikuisen valta-asemaan. Aikuiset käyttivät kasvatuksellista valtaa mutta myös jakoivat valtaa mahdollistaen lasten valtautumisen. Lapset puolestaan rakensivat valta-asemiaan neuvotteluissa tilanteellisesti ja hyödynsivät vallankäyttöä ja vastuunäkökulmaa myös keskinäisessä vertaisohjauksessa. Lasten ja aikuisten kohtaamiset synnyttivät toimijuudelle tilaa antavia käytäntöjä, joita aikuisten kasvatuksellisen ajattelu tuki. Neuvottelutilanteissa lapsia kannustettiin omatoimisuuteen ja heidän itseohjautuvuuttaan sekä osallisuuttaan vahvennettiin suhteessa yksilöllisiin kykyihin ja tilanteellisiin tarpeisiin. Neuvottelukäytäntöjen pohjalta ryhmän neuvottelukulttuuria voidaan luonnehtia omatoimisuuden kulttuuriksi. Omatoimisuuden kulttuurissa lasten toimijuus näyttäytyy aktiivisena ja aikuisten kasvatuksellinen toiminta lasten toimijuutta vahventavana. Tutkimuksen pohjalta päiväkodin neuvottelutilanteet voidaan nähdä kasvatuksellisesti merkittävinä tilanteina, joissa luodaan yhteistä merkityksenantoa ja toimintakulttuuria lasten ja aikuisten kesken. Tutkimus avaa toimijuuden käsitettä suhteessa varhaiskasvatustyöhön. Avainsanat: moderni lapsuustutkimus, varhaiskasvatus, sosiaalinen toimijuus ja kompetenssi, valta, valtautuminen, neuvottelu, neuvottelukulttuur