Vapaaksi vangittu. Työ ja työntekijyys Jari Sarasvuon Huomiotalous-kirjassa

Tutkielmassani selvitän minkälaisia merkityksiä työlle ja työntekijyydelle Jari Sarasvuon Huomiotalous-kirjassa annetaan. Tarkastelen myös retoriikkaa, jonka kautta kirjassa käsitellään työtä, työntekijyyttä ja yrityskulttuureja yleensäkin. Tarkastelu nojaa yrityskulttuurin muutostarvetta yrityksen menestykselle korostavien konsulttien näkemyksistä tehtyihin analyyseihin sekä niin sanotun uuden retoriikan teoriaan. Metodologisesti tutkimukseni on semioottista tekstinanalyysiä. Työ ja työntekijyys sekä käsitykset yrityskulttuurista näyttäytyvät Sarasvuon kirjassa hyvin pitkälle samansuuntaisina yrityskulttuurin merkitystä korostavien konsulttien näkemysten kanssa. Työtä ja työntekijyyttä problematisoidaan ennen kaikkea johtajuuden ongelmana. Johtoporras ja (yritys)valmentajat ovat ne tahot, joille on suotu työn ja työntekijyyden merkitysten ylin määrittelyvalta. Huomiotalous-kirjassa rakentuva ihanteellinen työntekijyys ­ kuten huomiotalouden aikakauden ihanteellinen ihmisyyskin ­ on yhtäaikaisesti sekä korostetun individualistista ja kilpailuhenkistä että harmonisen yhteisöllistä. Merkittävimpänä eroavaisuutena yrityskulttuurin keskeisyyttä korostavien konsulttien näkemyksiin on se, että Sarasvuo ei koeta perustella näkemyksiään erityisen teoreettisesti. Hänestä henkilöstöä tunnetasolla puhutteleva valmentaminen on teoretisointia hedelmällisempi lähestymistapa yrityskulttuurien muokkauksessa. Sarasvuolainen valmentaja on hengen nostattaja ja ”tsemppaaja”, aivan kuten Sarasvuon kuvailema ihanteellinen johtajakin. Koko Huomiotalous-kirja rakentuu pikemminkin poleemisen filosofoinnin ja retorisen vakuuttamisen kuin koetellun teorian ja empirian varaan. Sarasvuo näyttäytyy mielipidevaikuttajana, jonka vakuuttavuus rakentuu paljolti hänen karismaattisen auktoriteettinsa varaan. Sarasvuon retoriikassa silmiinpistävää on usein dissosiatiiviselle nykyhetken ja tulevan vastakkainasettelulle rakentuva argumentointi, jossa nykyisyys kuvataan monella tavalla negatiiviseksi ja tulevaisuus (huomiotalouden aikakausi) puolestaan positiivisin sanankääntein. Sarasvuon retoriikka sisältää myös runsaasti hurmoksellisen ”hengellistä” sanastoa, joka on merkityssisällöltään monitulkintaista tai epämääräistä. Hengellisen, jopa kristillisen, retoriikan voi tulkita myyttisen kuvitteellisen yhteisöllisyyden rakentamiseksi ja lukijan tunnerakenteeseen pikemminkin kuin järkeen vetoamiseksi. Kyse voi olla myös tarkoituksellisesta provokaatiosta huomiotalouden oppien hengessä: keskustelua kun ei Sarasvuon mukaan synny eikä huomiota pysty keräämään, ellei onnistu herättämään ihmisissä (ristiriitaisiakin) tunteita. Avainsanat: työ, yrityskulttuuri, valmentaja