Kansalaistyö. Kolmannella sektorilla tehtävän työn vaikutukset työntekijöiden elämänhallintaan ja terveydentilaan

Työttömyys ja erityisesti rakenteellinen pitkäaikaistyöttömyys ovat olleet merkittävänä ongelmana Suomessa aina 1990-luvun alun lamasta lähtien. Vaikeasti työllistyviä suomalaisia oli sosiaali- ja terveysministeriön arvion mukaan vuonna 1999 peräti 170 000 -­ 180 000. Suurtyöttömyys aiheuttaa ongelmia sekä työttömille itselleen että hyvinvointivaltion rahoitusperustalle. Monet tutkijat nostivat 1990-luvun aikana esille ajatuksen kolmannen sektorin, johon tiukan määritelmän mukaan kuuluvat yhdistykset, säätiöt ja muutamat uusosuustoiminnalliset muodostumat, mahdollisuudesta ratkaista työttömyys luomalla uusia työpaikkoja kansalaisyhteiskunnan tarvitsemiin palveluihin. 1990-luvun lopulla valtiovalta paransi huomattavasti kolmannen sektorin mahdollisuuksia saada avustuksia työttömien työllistämiseen. Kolmannen sektorin työllistämistoiminnan tuloksia on tähän mennessä tutkittu varsin vähän. Tässä tutkimuksessa määrittelen kansalaistyön siten, että se on a) kolmannella sektorilla tehtävää b) palkallista työtä erotuksena vapaaehtoistyöstä ja c) joka kustannetaan pääasiallisesti julkisen sektorin varoilla. Tutkimuksen avulla selvitän, minkälaisia vaikutuksia kansalaistyöllä on ollut sen tekijöihin ja miten kansalaistyöntekijät ovat kokeneet kansalaistyönsä. Tutkimusaineisto on kerätty syys-marraskuussa vuonna 2005. Siihen on haastateltu 257 kansalaistyöntekijää kolmannen sektorin työpaikoista. Tutkimus on toteutettu siten, että yksi osa siitä on parivertailua, missä toisen ryhmän muodostavat ne, jotka ovat parhaillaan kansalaistyössä, ja toisen ryhmän ne, jotka ovat olleet kansalaistyössä, mutta olivat haastatteluhetkellä työttöminä. Parivertailun avulla on tutkittu asetettuja kolmea hypoteesia, jotka perustuvat aiempaan teoreettiseen tutkimukseen. Muuten tutkimuksessa on noudatettu aineistolähtöisyyttä ja pyritty aineistosta löytämään muuttujien välisiä riippuvuu! ksia. Aineisto on analysoitu selvittämällä muuttujien välisiä korrelaatioita sekä tämän jälkeen tutkimalla riippuvuuksia käyttäen ristiintaulukointia ja khii toiseen ­ riippumattomuustestiä. Tutkimustulosten mukaan kolmannella sektorilla työssä olevien koettu terveydentila, perhe-elämän kehitys ja tulevaisuuden näköalat olivat selvästi parempia kuin heidän, jotka eivät enää olleet kansalaistyössä. Samaten kansalaistyössä kyselyhetkellä olevien elämän koettu mielekkyys ja taloudellinen tilanne olivat paremmalla mallilla kuin kansalaistyöstä pois joutuneiden. Tulosten mukaan ne, jotka eivät enää olleet kansalaistyössä, arvostivat työn pysyvyyttä selvästi enemmän kuin he, jotka olivat parhaillaan kansalaistyössä. Aiempaan teoreettiseen kirjallisuuteen pohjautuen on arveltu, että työllistyminen sinänsä lisää harrastamista. Tämän tutkimuksen mukaan työllistyminen sinänsä ei vaikuta harrastusten lisääntymiseen, vaan tärkeämpää harrastamiselle on se, että työllistynyt henkilö kokee tulevaisuuden näköalojensa parantuneen, hän kokee tekemänsä työn tärkeäksi ja että hän kokee oppineensa työssä uusia asioita. Tutkimuksen mukaan syynä kansalaistyöntekijöiden elämän mielekkyyden kehittymiseen ja heidän terveydentilansa koettuun paranemiseen on se, että he kokevat tekemänsä työn tärkeäksi. Kun selvitettiin asiaa suhteessa sukupuoleen, saatiin tulokseksi, että elämän mielekkyyden kehittymisen osalta sukupuolella ei ole merkitystä, mutta terveyden kehittymisen suhteen miehet kokivat naisia useammin terveydentilansa parantuneen, mikäli he kokivat työtehtävänsä tärkeiksi. Avainsanat: kansalaistyö, kolmas sektori, elämänhallinta, terveydentil