Jäsenvaltioita poikkeustilassa - narratiiveja työntekijöiden vapaasta liikkuvuudesta, Schengen-alueesta ja euro-alueesta Euroopan unionin eriytyvässä integraatiokehityksessä

Pro gradu -tutkielmassani tarkastelen Euroopan unionin integraatiokehitystä integraation eriytymisen ja poikkeustilan käsitteen näkökulmasta. Lähtöoletuksena tutkimuksessani on, että EU:n eriytyvä integraatiokehitys tuottaa poikkeustiloja eräänlaisina integraatiokehityksen sivutuotteina. Tällöin poikkeustilassa olevan jäsenvaltion kohdalla EU-jäsenyyden tuomat edut eivät toteudu täysimääräisesti. Tutkielmassani tutkimusongelmana on, millaisia poikkeustiloja EU:n eriytyvä integraatiokehitys tuottaa. Tutkimuskohteinani poikkeustilan alaisina politiikkoina ovat työntekijöiden vapaan liikkuvuuden periaate, Schengen-alue ja euro-alue, joita tarkastelen erityisesti EU:hun 1. toukokuuta 2004 liittyneiden jäsenvaltioiden näkökulmasta. Tutkimukseeni olen lainannut poikkeustilan käsitteen Giorgio Agambenilta (2001, 2005), jonka mukaan poikkeustila merkitsee olennaisesti normaalin järjestyksen pidättämistä tietyksi ajaksi. Tämä väliaikaiseksi järjestelyksi tarkoitettu poikkeusmenettely voi kuitenkin muuttua pysyväksi rakenteeksi, jota Agamben kutsuu leiriksi. Tutkielmassani pohdin, miten todennäköistä pysyvien poikkeustilojen eli leirien rakentuminen on EU:ssa tutkimuskohteideni näkökulmasta. Poikkeustilan käsitteeseen liittyy keskeisesti myös suvereenin määräysvallan näkökulma, sillä suvereenilla vallalla on Agambenin mukaan poikkeustilasta päättämisen mahdollisuus. Onko EU:ssa paikannettavissa suvereeni, jolla on määräysvaltaa poikkeustiloihin nähden? Mikäli poikkeustila koskettaa EU:n ulkokehällä sijaitsevia jäsenvaltioita, vahvistuuko suvereeni valta tällöin EU:n ytimessä? Tutkimukseni teoreettinen viitekehys muodostuu EU:n eriytyvän integraatiokehityksen teoretisoinnista sen keskeisten kategorioiden, eriaikaisen integraatiokehityksen, samankeskisten kehien mallin ja niin kutsutun à la carte -mallin avulla. Tähän eriytyvän integraation tarkasteluun lisään kuitenkin kriittisen ulottuvuuden edellä mainitun Agambenin poikkeustilan käsitteen välityksellä. Tällöin voin pohtia, millä tavalla eriytyvä integraatiokehitys haastaa perinteisten integraatioparadigmojen oletukset integraation yhtenäisyydestä ja jäsenvaltioiden tasavertaisuudesta. Menetelmänä tutkimuksessa hyödynnän narratiivista lähestymistapaa. Tällöin omaksun näkökulman, jonka mukaan EU kertoo omaa kertomustaan tutkimuskohteista. Toiseksi suoritan narratiivisen analyysin, jossa tuotan kertomuksen kustakin tutkimuskohteesta tuodakseni esille poikkeustilojen rakennusprosessin. Analyysi osoittaa, että työntekijöiden vapaan liikkuvuuden poikkeustilasta rakentuu väliaikainen ja melko rajattu järjestely eriaikaisen integraatiokehityksen mukaisesti. Schengen-alueessa ja euro-alueessa on sen sijaan elementtejä, jotka saattavat pidentää poikkeustilojen kestoa merkittävästi. Erityisesti euro-alueen tulkitsen edustavan pitkäaikaisen tai jopa pysyvän poikkeustilan mahdollisuutta. Analyysissa osoitan lisäksi, että suvereenin vallan läsnäolo voidaan paikantaa jokaisen tutkimuskohteen osalta siihen toimijaan EU:ssa, joka viime kädessä päättää poikkeustilojen perustamisesta ja niiden jatkamisesta. Suvereenin määräysvallan sijainti vaihtaa paikkaa, mutta se voidaan paikantaa esimerkiksi työntekijöiden vapaan liikkuvuuden poikkeustilassa EU15-jäsenvaltioihin, joiden valta-asema vahvistuu sitä mukaa, kun uusien jäsenvaltioiden poikkeustila pitkittyy. ASIASANAT: Eriytyvä integraatiokehitys, poikkeustila, suvereeni valta, narratiivisuu