Koulutuksellinen syrjäytyminen taloudellisena kysymyksenä

Tässä tutkielmassa tarkastellaan suomalaista syrjäytymiskeskustelua painottaen koulutuksellisen syrjäytymisen ja siitä mahdollisesti johtuvan työelämästä syrjäytymisen problematiikkaa. Aihetta tarkastellaan inhimillisen ja sosiaalisen pääoman käsitteiden näkökulmasta sosiaali- ja talouspoliittisessa kontekstissa. Inhimillisen ja sosiaalisen pääoman osuus kansantulon muodostumisesta on korkeamman tulotason maissa noin kaksi kolmasosaa. Koska koulutus on investointi inhimilliseen pääomaan ja toisaalta makrotasolla yhteiskunnan koulutustason nousun voidaan tulkita lisäävän myös sosiaalista pääomaa, tutkielmassa pohditaan yksilötasolla koulutuksen ja koulutuksellisen syrjäytymisen yhteiskunnallisten sekä yksityisten kustannusten estimointia. Tutkielman tavoitteena ei ole kehittää yksityiskohtaisia kustannusten ja hyötyjen laskentamalleja, joten se rajautuu käsitteelliselle tasolle. Yksilön oletetaan maksimoivan kulutustaan yli koko elämänkaarensa. Opintojen keskeyttäminen ja niistä syrjäytyminen vaikuttavat tällöin epärationaalisilta ratkaisuilta, sillä koulutuksen avulla yksilötasolla saatava taloudellinen hyöty on osoitettu empiirisin tutkimuksin. Kuitenkin esimerkiksi ammatillisen koulutuksen keskeyttäminen on varsin yleistä. Tutkielmassa tarkastellaankin syrjäytymisen ohella syrjäyttämisen näkökulmaa. Koulutussektorilla syrjäytymistä pyritään ehkäisemään esimerkiksi erilaisin projektein ja moniammatillisin hankkein. Lisäksi Opetushallitus on kehittänyt tulosmittariston, jonka avulla muodostetaan tulosindeksi koulutuksen järjestäjän saaman yksikköhinnan porrastuksen perusteeksi. Tulosohjauksen painoarvon lisääminen voi tulevaisuudessa ohjata oppilaitoksia nykyistä aktiivisempaan syrjäytymistä ehkäisevään työhön. Asiasanat; koulutuksellinen syrjäytyminen, inhimillinen pääoma, sosiaalinen pääom