Työn ja parisuhteen tavoitteiden välinen dynamiikka rajallisten resurssien näkökulmasta

Tutkielmani käsittelee työn ja perheen yhteensovittamisen problematiikkaa rajallisten resurssien näkökulmasta. Tarkastelen sitä, millaisia työ- tai parisuhdetavoitteen kannalta olennaisiin resursseihin liittyviä ongelmia aineistossa esiintyy ja miten nämä ongelmat ovat kehittyneet. Käyttämäni resurssien määritelmä on laaja, sillä tarkoitan resursseilla muun muassa aikaa, energiaa, sitkeyttä, puolisoa ja ansiotyötä. Lisäksi kiinnitän huomiota siihen, millaisia keinoja pariskunnat tai yksilöt ovat käyttäneet ongelmista selviämiseksi. Teoreettinen viitekehykseni muodostuu pääasiassa Baltesin ym. kehityksen metateoriasta, jota täydennän Lazaruksen ja Folkmanin selviytymiskeinoteorialla sekä Heckhausenin kontrolliteorioilla. Pyrkimykseni on rikastaa työn ja perheen yhteensovittamiseen keskittyvää tutkimusta tarkastelemalla tavoitteiden ja resurssien merkitystä ongelmien muodostumisessa. Lisäksi testaan kehityksen metateorian soveltuvuutta laadulliseen tutkimukseen. Aineistoni koostuu yhdeksästä kertomuksesta, jotka on koottu Etelä-Suomen alueelta marraskuun 2004 ja maaliskuun 2005 välisenä aikana. Aineiston analyysi perustuu kehityksen metateoriaan sekä narratiiviseen metodiin. Analyysin perusteella olen luonut kolme tyyppiä, joista kolmas jakautuu edelleen kolmeen alatyyppiin. Ensimmäisen tyypin kertoja kuvailee sitä, miten hän on kokenut työttömyyden vaikuttavan parisuhteeseensa. Toiseen tyyppiin kuuluu kolme, pienten lasten työssäkäyvää äitiä. Heidän kertomuksistaan välittyy hyvin se, miten rasittavaa toiminnan ylläpitäminen monella paljon resursseja samanaikaisesti vaativalla tavoitealueella on. Kolmannessa tyypissä ovat edustettuna sekä ne, jotka kohdistavat itse runsaasti resursseja työhön että ne, joiden partneri kohdistaa runsaasti resursseja työhön. Näin ollen esille tulee kumpaakin osapuolta edustavan puolison kokemukset. Huomionarvoista tuloksissa on ensinnäkin se, että puolisoiden tärkeimpien tavoitteiden väliset erot liittyvät kielteisesti parisuhdetyytyväisyyteen. Toiseksi, parisuhteen toisen osapuolen pitkään jatkunut resurssien runsas työhön allokointi on kielteisessä yhteydessä kummankin parisuhteen osapuolen tyytyväisyyteen. Työhän vähemmän resursseja allokoiva osapuoli kokee, ettei ole puolisolleen arvokas tai tärkeä. Työhön runsaasti resursseja allokoiva osapuoli puolestaan kärsii puolisonsa tyytymättömyydestä sekä omista syyllisyyden ja riittämättömyyden tunteista. Tavoitteiden välisessä kilvassa kaivataan eniten aikaa, jota kutsun metaresurssiksi. Selviytymis- ja kompensointikeinoina käytetään eniten puhumista, päivähoitopalveluita, puhelinta, puolison apua sekä vetäytymistä. Työn ja parisuhteen välisiä ristiriitoja voitaisiin ehkäistä muun muassa valitsemalla sellaisia tavoitteita, jotka ovat yhteneväisiä omien resurssien kanssa, varmistamalla, että puolison tärkein tavoitealue on samankaltainen kuin oma sekä ottamalla huomioon omien resurssien rajallisuuden uusia tavoitteita asetettaessa. Hakutermit: työ, parisuhde, tavoitteet, resurssit, selviytymiskeinot, Balte