KIELLETYN VÄRINEN TYTTÖ. Naiselliset piirteet Aila Meriluodon fantasiaromaanissa Vihreä tukka

Hakutermit: satu, fantasiakirjallisuus, lastenkirjallisuus, feministinen kirjallisuudentutkimus, Julia Kristeva, myyttinen tarina, stereotypiat, interpellaatio, dikotomiat, erillistäminen Tutkielmassa käsitellään Aila Meriluodon romaanin Vihreä tukka (1982) naisellisia piirteitä sekä niitä seikkoja, jotka tekevät romaanista feministisen. Teoreettisena viitekehyksenä tutkielmassa on käytetty useiden eri naistutkijoiden ajatuksia niin ranskalaisen kuin anglosaksisenkin tutkimuksen alueelta. Teoksen naisellisia piirteitä tarkastellaan teoksen tarinan, teemojen ja henkilöhahmojen kautta. Keskeiset tutkimusongelmat ovat naisellisuuden teemojen ohella tutkittavan teoksen lajityypin määrittely, teoksen luokittelun ongelmien tarkasteleminen sekä aikuisten- ja lastenkirjallisuuden välimaaston hahmotteleminen. Tutkielmassa keskeiseksi näin ollen nousee myös kysymys lastenkirjallisuuden ja feminismin sekä feministisen kirjallisuudentutkimuksen suhteesta. Teoksen lajityypin määrittelyn kohdalla tukeudutaan pääasiassa perinteisiin sadun ja fantasiakirjallisuuden teorioihin. Aikuisten- ja lastenkirjallisuuden rajamaastoa ja teoksen luokittelun ongelmia käsiteltäessä analyysi pohjaa pääasiassa tutkijan omaan tulkintaan. Tutkielman vahvasti tulkinnallisin osuus pohjaa Julia Kristevan ajatusten soveltamiseen fantasiakirjallisuuden analysoinnissa. Kristevan käsitteistöä ei tiettävästi aikaisemmin ole käytetty fantasiallisen aineksen tulkinnan välineenä. Esiin nousevat keskeiset kristevalaiset käsitteet geno- ja fenoteksti, semioottinen ja symbolinen sekä khora. Tutkielmassa päädytään siihen tulokseen, että Vihreä tukka kuuluu sadun lajityypin sijasta fantasiakirjallisuuden lajityyppiin. Teosta esitetään huomioitavaksi niihin konteksteihin, joissa puhutaan suomalaisen modernin lastenfantasian alkujuurista. Tulokset viittaavat myös siihen suuntaan, että teos on aikanaan luokiteltu virheellisesti pelkästään lastenkirjaksi. Tutkielman mukaan se soveltuu feministisen ja yhteiskuntakriittisen tematiikkansa ansiosta hyvin myös nuorten ja aikuisten luettavaksi. Lopuksi pohditaan kysymystä siitä, miksi Meriluodon teos on unohdettu suomalaisessa kirjallisuusinstituutiossa. Vastausta kysymykseen haetaan niin teoksen lajityypin, luokittelun, naisellisten piirteiden, kuin sen suoranaisen feministisen sanomankin tiimoilta