Uskoton mieli ja tekstuaaliset petokset. Fiktiivisen tajunnan kuvaus aviorikoksen kirjallisissa kehyksissä: Madame Bovary, The Awakening ja Sa Femme.

Hakutermit: narratologia, tajunta, fiktiiviset henkilöt, aviorikokset Tutkielma käsittelee tajunnankuvauksen problematiikkaa kertovassa fiktiossa. Kohdeteksteinä ovat kolme aviorikosteemaan kytkeytyvää romaania: Gustave Flaubertin Madame Bovary, Kate Chopinin The Awakening ja Emmanuèle Bernheimin Sa Femme. Kohdetekstien analyysi keskittyy tajunnankuvauksen kerronnallisiin tekniikoihin narratologisten käsitteiden avulla. Samalla tutkielmassa kuitenkin kyseenalaistetaan joitakin klassisen strukturalistisen narratologian sekä kognitiivisen narratologian lähtökohtia. Uutta näkökulmaa tajunnankuvauksen kerronnallisten keinojen tutkimukseen tuodaan kytkemällä tekniikat osaksi temaattisia konventioita. Aviorikos nähdään kohdeteksteissä korostetun kirjallisena ja kielellisenä skeemana, joka ehdollistaa henkilöhahmojen tajunnasta tuotettuja kuvauksia. Strukturalistinen narratologia kytkee fiktiivisen mielen kuvauksen osaksi yleistä ”kertomuksen kielioppia” ja hahmottaa tajunnankuvauksen keinoja lingvististen kategorioiden pohjalta. Tämä lähtökohta ohjaa segmentoimaan kerrontaa jaksoihin, jotka ovat joko kertoja tai henkilöhahmon subjektiviteetin ilmauksia. Narratologian nykysuuntauksista voimakkain on kognitiivinen narratologia, joka kyseenalaistaa klassisia luokituksia ja keskittyy fiktiivisten mielten sijasta enemmänkin lukemiseen liittyviin kognitiivisiin toimintoihin. Huolimatta selvästi toisistaan eroavista tutkimuksellisista lähtökohdista sekä strukturalistinen että kognitiivinen narratologia näkevät kuitenkin fiktiivisen henkilöhahmon mielen samankaltaisena mekanismina kuin aktuaaliset ihmismielet. Tämä johtaa molempien tutkimustraditioiden piirissä kerronnan analyysiin, jonka taustalla vaikuttaa pyrkimys henkilöhahmon ”todellisten ajatusten” tai ”autenttisen kokemuksen” saavuttamiseen. Kuitenkin tajunnankuvauksen keinot ovat nimenomaan kirjallisia keinoja ­ jo siitäkin syystä, että kertova fiktio on ainoa keino päästä sisälle vieraisiin mieliin. Tutkielmassa keskitytään tajunnankuvauksen kirjalliseen erityisluonteeseen ja tästä seuraavaan fiktiivisen mielen ”luonnottomuuteen” kytkemällä narratologinen analyysi kohdetekstien aviorikostematiikkaan. Kohdetekstien sankarittarien ”uskoton mieli” ei synny niinkään yksilöllisestä kokemuksesta vaan kielen ja kerronnan konventioista, jotka kytkevät yksittäisten henkilöhahmojen tajunnat osaksi kirjallista traditiota. Kukin kolmesta kohdetekstistä tekee omalla tavallaan näkyväksi tämän jännitteen kokemuksen ja siitä kertomisen välillä. Flaubertin Madame Bovary asettuu ratkaisevaan asemaan romaanina, joka on vaikuttanut erityisen paljon sekä tajunnankuvauksen tekniikoiden (vapaa epäsuora esitys) sekä uskottoman sankarittaren prototyypin kehittymiseen. Kahta muuta kohdetekstiä käsitellään Flaubertin perinteenjatkajina, jotka rakentuvat jossain mielessä ”luonnottomalle” ja ehdollistuneelle tajunnankuvaukselle. Fiktiivinen mieli nähdään tutkielmassa ennen kaikkea osana kerronnan keinojen ja kirjallisten teemojen kierrätystä. Tutkielman avainsanoja: narratologia, vapaa epäsuora esitys, FID, tajunnankuvaus, fiktiivinen mieli, aviorikos, uskottomuus, Flaubert, Chopin, Bernheim, Madame Bovary, The Awakening, Sa Femm