Suomen ja viron U-johtimiset verbit Johannes Linnankosken romaanissa Pakolaiset ja sen vironnoksissa Põgenejad ja Pagulased

Hakutermit: suomen kieli, viron kieli, vertaileva kielitiede, U-johdin, verbisemantiikka, muutosverbit, U-verbit Tutkimuksessa tarkastellaan suomen ja viron U-johtimisia verbejä, erityisesti niiden rakennetta ja semantiikkaa. U-johdin on suomalais-ugrilaista alkuperää, mutta sen käyttö lisääntyi virossa vas-ta 1900-luvun alussa suomen mallin mukaisesti. Virossa käynnistyi tuolloin laaja kielenuudistus, joka pyrki kehittämään viron kieltä ja lisäämään sen tieteellistä ja abstraktia sanastoa. U-johtimen nopea leviäminen viron kirja- ja puhekieleen on yksi kielenuudistuksen merkittävimmistä saavu-tuksista. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, miten viron kaunokirjallisuus on ottanut U-johtimen vastaan, millaisiin verbeihin U-johdin on virossa liittynyt ja mitä muita vastineita suomen U-johdokset virossa saavat. Aineistona tutkimuksessa on Johannes Linnankosken romaani Pakolaiset, joka ilmestyi suomeksi vuonna 1908 sekä sen kaksi vironnosta. Ensimmäinen käännös Põgenejad ilmestyi 1909 juuri ennen kielenuudistuksen alkamista, ja toinen käännös Pagulased julkaistiin vuonna 1928, jolloin U-johdin oli jo ehtinyt vakiintua viron kieleen. Alkuperäisteoksessa U-verbejä esiintyy yhteensä 621 kertaa, Põgenejad:ssa 188 ja Pagulased:ssa 420 kertaa. Luvuissa ovat mukana kaikki saman-kin U-verbin esiintymiskerrat, mikä nostaa verbien lukumäärää huomattavasti. Taustana U-verbien tutkimiselle on käytetty vertailevaa kielitiedettä. Tutkimuksen U-verbit on luokiteltu Alpo Räisäsen (1988) tutkimusta noudattaen rakenteen ja tavuluvun mukaisiin luokkiin. Lähtökohtana ovat siis suomen U-verbien laaja-alaiset johtosuh-teet. Viron U-verbien johtosuhteet ovat yksinkertaisemmat ja selkeämmät kuin suomessa, mikä johtuu viron kielen rajoituksista sanan jälkitavun äännemäärien suhteen. Lisäksi viron kieli pyrkii ekonomisuuteen, mikä rajoittaa suomen kaltaisten runsaiden rinnakkaisjohdosten syntymistä. Suomen U-johtimilla onkin paljon synonyymisia johtimia, mutta virossa yhtä johdinta käytetään vain yhteen merkitykseen. Tämän vuoksi suomen U-verbien virolaisten vastineiden tarkastelussa on otettava huomioon myös ne-johdokset ja analyyttiset muutosilmaukset, jotka esiintyvät viros-sa usein suomen U-johdosten vastineina. U-johdosten semantiikka on sekä virossa että suomessa monitahoinen. U-johtimen perusmerkitys on muutos, jonka subjektitarkoite kokee tai joka siinä tapahtuu. Muutosta voidaan tarkastella use-asta eri näkökulmasta, joiden mukaan U-verbi luokittuu joko refleksiiviseksi tai passiiviseksi tai kantasanasta riippuen translatiiviseksi. Tutkimuksessa tarkastellaan näiden käsitteiden eroja sekä U-verbien suhdetta refleksiivisyyteen ja mediaalisuuteen